Nämä säkeet olivat säilyneet niin eheinä, että ne voitiin lukea;

muissa kirjoitus oli niin rappeutunut, että ne jätettiin eräälle

akatemianjäsenelle, jotta hän ottaisi selkoa niiden todennäköisestä

sisällöstä. Hänen kerrotaan monta unetonta yötä vietettyään ja suurta

vaivaa nähtyään tehtävän suorittaneen ja aikovan Don Quijoten kolmatta

matkaanlähtöä odottaessaan ne julkaista.

Forse altri canterá con miglior plettro.[54]

SELITYKSIÄ.

[1] Minomicóna, Micomicán. Näiden nimitysten kantasana on erästä

pitkähäntäistä apinaa merkitsevä mico.

[2] saan muuttumaan valkoisiksi tai keltaisiksi: hopea- tai

kultakolikoiksi.

[3] Pegasos-hevonen. Pegasus, kuten tiedämme, oli Medusan verestä

syntynyt siipiratsu, josta myöhemmät runoilijat tekivät tunnetun

runoratsun.

[4] Mauri Muzaraque on suuresta maineestaan huolimatta painunut syvään

unohduksen yöhön.

[5] Zuleman kumpu sijaitsee lounaiseen Ptolemaion mainitsemasta

Complutumin kaupungista, jonka paikalla on Alcalá de Henaresin

kaupunki, missä syntyi Miguel de Cervantes Saavedra.

[6] Meotis-järvi: nykyinen Asovin meri, roomalaisten Maeotis.

[7] Don Azote, Don Jigote. Azote = piiska; jigote = hakattu liha.

[8] sopiihan lahja hihaan pääsiäisen jälkeenkin. Munkkiveljet keräsivät

avaroihin hihoihinsa lahjoja, joita varsinkin pääsiäisenä saattoi

kertyä runsaasti.

[9] ken hyvän saa ja huonon valitsee jne. Sananlasku kuuluu: »Quien

bien tiene y mal escoge, por mal que le venga no se enoje». (Ken

valitsee huonon, vaikka omistaa hyvän, älköön panko pahakseen, jos käy

huonosti.) Sancho muuttaa sananlaskun jälkipuolen aivan mielettömäksi.

[10] Gonzalo Hernandez (Fernandez) de Córdoba (1443—1515), kuuluisa

espanjalainen sotapäällikkö, joka saavutti suuren maineen taisteluissa

maureja vastaan sekä Italian-sodassa, missä hänen saamansa voitot

takasivat Espanjalle Napolin kuningaskunnan omistuksen.

[11] Diego Garcia de Paredes (1469—1533): suuren kokonsa ja valtavien

ruumiinvoimiensa vuoksi suurta kansansuosiota saavuttanut espanjalainen

sotaurho.

[12] nainen, josta Viisas puhuu jne. Viisas on tietenkin Salomo,

jonka Sananlaskujen 31. luvun 10. värsystä löydetään kysymys: »Kuka

löysi kunnon vaimon?» Cervantesin käyttämä sanamuoto viittaa Vulgatan

tekstiin (Mulierem fortem quis inveniet?).

[13] Luigi Tansillo (Tansello): aikoinaan — hän eli 1510—1570 —

kuuluisa italialainen runoilija. »Pyhän Pietarin kyynelet» oli

kääntänyt kastiliankieleen mm. Luis Gálvez de Montalvo, Cervantesin

hyvä ystävä.

[14] kertoo tehneen sen maljakokeen jne. Maljakokeesta kertovat

vanhat kansantarinat, ja Ariosto on käyttänyt aihetta »Raivoisassa

Rolandissaan». Eräs ritari (ei mikään »yksinkertainen tohtori»,[15]

kuten Cervantes sanoo), jonka linnaan, Mantuan seuduille, Roland oli

yöpynyt, näytti tälle ilta-aterian päätyttyä ihmeellisen maljan, jonka

sanoi ilmaisevan aviomiehelle, oliko vaimo uskollinen vai ei: jos oli,

niin mies voi maljasta onnekseen juoda, ellei, niin viini valahti hänen

rinnoilleen. Roland kieltäytyi kokeeseen rupeamasta, sanoi tietävänsä,

että nainen on heikko, ja tahtovansa säilyttää oman luottamuksensa

lujana:

»Mia donna e donna, ed ogni donna e molle:

Lasciam star mia credenza come stasse».

[15] »Yksinkertainen tohtori», joka tosin ei joutunut tekemisiin

taikamaljan kanssa, esiintyy myös Arioston runoelmassa ja edustaa

hänkin mieletöntä uteliaisuutta, joten on hyvin ymmärrettävää, että

Cervantes sekoitti yhteen nämä kaksi eri kertomusta.

[16] Danaë: Kuningas Akrision ainoa tytär, jonka hänen isänsä sulki

torniin siten ehkäistäkseen kaameiden ennustusten vuoksi estettävältä

näyttävän suvunjatkumisen. Zeus lankesi kultasateena vanki-neidon

helmaan, ja siitä syntyi Perseus.

[17] niiden neljän s:n lisäksi, jotka jne. Tarkoitetaan sanojen

sabio (viisas), solo (yhtä ainoata palvovainen), solicito (uuttera,

huolellinen palvonnassaan) ja secreto (vaitelias) ilmaisemia hyviä

rakastajan-ominaisuuksia. — Tekstissä oleviin lemmen-aakkosiin nähden

huomautettakoon, että niiden suomenkieliseen asuun saattaminen tuottaa

vaikeutta vasta, kun ehtii ö:hön, jolla alkavia sanoja kielessämme on

vähänlaisesti. Olisi ehkä kelvannut »öykkäri», koska se merkitsee mm.

pohattaa, mutta mieluummin valitsin sentään »öntyrin», joka tarkoittaa

»voimallista henkilöä» (Lönnrotin Lisäwihko s. 210: »stark l. kraftfull

person»). X:n poisjättämisen perustelu (»koska se on karhea äänne»)

tuntuu sitäkin pätevämmältä, jos muistamme, että tällä kirjaimella

merkittiin espanjankielessä aikaisemmin äännettä, jonka merkkinä

nykyisin on j, siis tuota esim. Don Quijoten nimessä esiintyvää

äännettä, jota lausuttaessa sopii ja tulee kurkkua karahduttaa.

[18] uutena ja ahdistettuna Penelopeiana. Tarvitseeko selittää, että

P. oli Odysseun jalo puoliso, kaikkien uskollisten aviovaimojen

klassillinen perikuva?

[19] että hänellä oli puolisonaan uusi Portia jne. Marcus Junius

Brutuksen puoliso P. oli jalo ja uskollinen roomalainen aviovaimo.

[20] Leonela otti... viiniä ja pesi sillä haavan jne. Francisco

Rodriguez Marin huomauttaa kommentaarissaan, että sokea mies,

rikottuaan ruukunsirpaleilla Lazarillon poskipäät, käytti voiteena

viiniä, ja mainitsee viinin parantavaa voimaa tähdentävän espanjalaisen

lauseparren: »Maldita la llaga que el vino no sana!» (Kirottu se haava,

jota ei viini paranna!) Siitä ei pahasti eroa suomalainen: »Jos ei

viina ja sauna auta» jne.

[21] hirmuisesta taistelusta nahkaisia punaviinileilejä vastaan

jne. Sellainen »leili» eli cuero ei ole mikään pikkunassakka, vaan

kokonainen häränvuota, josta on leikattu pois pää ja jalat polvia

myöten; vuota ommellaan umpeen ja siihen sovitetaan tarpeellinen ruoti,

henkuri ja laskuhana. Ei siis ihmekään, että moinen kuvatus saattoi Don

Quijoten silmissä ja käsissä muuttua päättömäksi jättiläiseksi.

[22] monsieur de Lautrec Suurta sotapäällikköä Cordoban Gonzalo

Fernandezia vastaan jne. Tässä Cervantesin muisti kuuluu pettävän:

Lautrecin saapuessa Napolin kuningaskuntaan Suuri sotapäällikkö oli jo

aikoja sitten palannut Espanjaan.

[23] kylläpähän nähdään, kun munia paistetaan jne. Tämä sananparsi

näyttää olevan peräisin vanhasta Melchor Santa Cruzin julkaisemasta

juttukokoelmasta »Floresta española». Eräässä siihen sisältyvässä

tarinassa kerrotaan, kuinka kuljeksiva hiilikauppias myy muutamalle

eukolle korillisen hiiliä ja pistää salavihkaa eukon paistinpannun

tyhjään koriinsa. Eukko kysyy, ovatko hiilet tammipuun hiiliä ja muuten

hyvää laatua, ja varas vastaa: »Kyllä näette, kun munia paistatte.»

[24] päätti lähteä Intiaan. Intia (Las Indias) merkitsi »Länsi-Intiaa»,

nykyisin sillä nimellä mainittuja saaria ja espanjalaisten valloittamaa

Amerikan manteren osaa.

[25] Alessandria della Paglia: Pohjois-Italiassa sijaitseva

linnoituspaikka.

[26] olisin voinut toivoa... saavani jonkin meriseppelen. Meriseppelen

l. laivaseppelen, corona navalis, roomalaiset antoivat merivoiton

saavuttaneelle päällikölle.

[27] Juan Andrean amiraali-laiva. Tämä Juan Andrea oli Giovanni

(Gianettino) Andrea Doria, kuuluisan genovalaisen merisankarin

veljenpoika.

[28] Don Alvaro de Bazán (1526—1588), mainio espanjalainen amiraali.

[29] pakeni arnautiksi puettuna. Arnautti = albanialainen.

[30] mitä oli jäänyt jäljelle »Luostariveljen» rakentamasta jne.

»Luostariveli», El Fratin (ital. sanasta fratino, joka oli munkkien

pilkkanimi), oli italialaissyntyinen linnoitustenrakentaja Giovanni

Paleazzo.

[31] espanjalainen sotilas, jonka nimi oli Saavedra: Cervantes itse.

[32] tuhatviisisataa zoltania. Zoltani (soltani), »sulttaanin raha»,

turkkilainen kultaraha, eri paikoissa ja eri aikoina arvoltaan

erilainen (16. ja 17. vs. siihen laskettiin 140 asproa, jotka

vastasivat suunnilleen 9 pesetaa).

[33] maurilaisia bagarinoja. Bagarinojen (arabialaisesta sanasta bahari

= merimies) nimellä mainittiin vapaita soutajia, jotka saivat työstään

palkan (siis ei kaleerivankeja).

[34] Cava rumia. Cervantesin mainitsema nimen selitys on

kansanetymologiaa. — Puheenaoleva »kehno kristitty nainen» oli I

nidoksessa mainitun Ceutan kreivin Julianin tytär.

[35] Palinurus: Aeneaan aluksen perämies, joka uneen uupuneena syöksyi

mereen ja hukkui.

[36] kolmikasvoinen taivaanvalo: kuu (ensimmäinen neljännes, täysikuu,

viimeinen neljännes), Horatiuksen diva triformis.

[37] sille kevytjalkaiselle kiittämättömälle jne.: viittaus Apollon ja

Daphnen mytologiseen taruun.

[38] hän huomasi yht'äkkiä joutuneensa Agramanten leiriin. Tarinan

kertoo Ariosto. Arkkienkeli Mikael lähettää eripuraisuuden jumalattaren

pakanakuninkaan Agramanten leiriin siten auttaakseen Parisissa

piirityksessä olevaa Kaarle-keisaria.

[39] sicut erat in principio: »niinkuin oli alussa» (t. alkujaan).

[40] ennenkuin pakenevan nymfin vainooja ehtii jne. Vainooja ja nymfi:

Apollo ja Daphne.

[41] Kertomus Rinconetesta ja Cortadillosta: Eräs niistä novelleista,

jotka Cervantes myöhemmin julkaisi nimellä Novelas ejemplares.

[42] Villalpandon Summulat. Segovialainen Gaspar Cardillo de

Villalpando, mainio teologi ja Alcalán yliopiston opettaja, julkaisi

v. 1557 teoksen _Summula summularum_, joka oli mainitussa opinahjossa

dialektisten opintojen virallisena tekstinä.

[43] Intian papin Johanneksen mailla. Tätä Johannesta, jonka Cervantes

mainitsee jo aikaisemmin pitivät ranskalainen historioitsija Joinville

(13 vs.) ja italialainen matkailija Marco Polo historiallisena

henkilönä, jonka Aasiaan perustaman valtakunnan muka valloitti suuri

Dshingiskhan (v:n 1200 tienoilla).

[44] kolme tragediaa (La Isabela, La Filis, La Alejandra). Niiden

tekijä oli Lupercio Leonardo de Argensola (1559—1613), jonka muisto

on säilynyt tämän Cervantesin maininnan vuoksi pikemmin kuin hänen

heikonlaisten kirjallisten tuotteittensa nojalla.

[45] Kostettu kiittämättömyys (La Ingratitud vengada), Numanda (La

N.), Kauppias rakastajana (El Mercador amante), Suopea vihaajatar (La

Enemiga favorable). Ensimmäinen oli Lope de Vegan, toinen Cervantesin,

kolmas Gaspar de Aguilarin ja neljäs tuomioherra Francisco Tarregan

kirjoittama.

[46] eräs meidän kaikkein nerokkaimpia kirjailijoitamme: Lope de Vega,

jota C:n kritiikki tässä nähtävästi muutenkin koskee.

[47] lusitanialainen Juan de Merlo jne. Don Quijote mainitsee

tarunomaisia ja todella eläneitä henkilöitä. Juan de Merlo, Pedro

Barba, Gutierre Quijada, Fernando de Guevara, Suero de Quinones, Luis

de Falces ja Gonzalo de Guzmán kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.

[48] arkkipiispa Turpin: aikaisemmin mainittu.

[49] portit hyasintteja. Hyasintti merkitsee tässä erästä jo Raamatussa

mainittua väriltään kirkkaanpunaista (t. oranssinkeltaista) jalokiveä.

[50] kohtelit nöyrästi ylpeitä ja kopeasti nöyriä. »Suu sanan

erehdyttää»; Sancho tulee murheessaan määritelleeksi herransa

käyttäytymisen päinvastoin kuin oikeastaan olisi pitänyt.

[51] Manchassa on tapana, että nainen ottaa miehensä sukunimen. Muualla

Espanjassa oli ja on yleistä, että vaimo säilyttää oman sukunimensä,

johon hän voi liittää miehensä nimen; Sanchon puoliso olisi saattanut

olla nimeltään Juana Gutierrez de Panza (tai Teresa Cascajo de Panza —

romaanin toisessa osassa hän näet saa säännöllisesti nimen Teresa ja

väittää itse tyttönimensä olleen Teresa Cascajo).

[52] Manchan kaupungin Argamasillan Akatemian jäsenet. Säkeissä

saattaa piillä viittauksia Cervantesille varmaan tutun pikkukaupungin

Argamasilla de Alban oloihin ja henkilöihin, mutta tutkimus ei ole

voinut seikkaa paljonkaan valaista.

[53] Brilladoro, Bayardo: edellinen Rolandin, jälkimmäinen Rinaldon

sotaratsu (kts. Ariosto: »Orlando furioso»).

[54] Forse altri canterà jne. Säe Arioston »Raivoisasta Rolandista»:

»Toinen kenties laulaa laatuisammin.»

Mielevä hidalgo Don Quijote Manchalainen I:2 · 第 26 / 26 段