9. Opetusta komppanioissa tarpeellisten kirjain ja kaavakkeiden
tuntemisessa ja täyttämisessä.»
Aliupseerikoulua ei kuitenkaan ehditty panna kuntoon, ennenkuin
rykmentti taas sai käskyn lähteä rintamalle.
* * * * *
Taistelut Narvan rintamalla olivat Ensimmäisen Suomalaisen Vapaajoukon
Rakveressa ollessa kiihtymistään kiihtyneet. Viron nuori armeija oli
siellä saanut ponnistaa kaikki voimansa, ja se suoriutui taisteluista
ihmeteltävällä lujuudella lyöden ylivoimaiset viholliset kerta
kerralta takaisin. Mutta rajakylät siirtyivät yhä uudelleen verisissä
taisteluissa kädestä käteen. Virolaiset joukot alkoivat väsyä. (Tällöin
virolaiset saivat jo esimakua koko vapaussodan ajan kestävistä hurjista
taisteluista Narvan omistamisesta.) Virolaisia joukkoja oli tälläkin
rintamalla liian vähän. Reservejä ei ollut. Ensimmäinen Suomalainen
Vapaajoukko oli jo muutaman päivän ehtinyt odottaa lähtömääräystä
Narvan rintamalle, jonka taisteluista oli saatu sanomia, ennenkuin se
sitten saapui.
Helmikuun 22 p:nä kenraali _Laidoner_ sähkötti kenraali _Wetzerille_,
kenraali _Tönissonille_, eversti _Ekströmille_ ja panssarijunien
komentajalle, kapteeni _Irwille_:
»Varmojen tietojen mukaan vihollinen aikoo helmikuun 22 p:nä hyökätä
Narvaa ja Narvan Joensuuta vastaan suuremmin joukoin. On tarpeen, että
_Ekströmin_ pataljoona tulee lähetetyksi Narvaan. Pyydän kiireistä
järjestämistä. Juna on lähetettävä Tallinnasta. Sitäpaitsi pyydän
järjestämään yhden panssarijunan lähettämisen mahdollisimman pian
Narvaan.»
Sittenkuin kenraali _Wetzeriltä_ oli samana päivänä saapunut vahvistus
kenraali _Laidonerin_ määräykseen, antoi eversti _Ekström_ helmikuun 22
p:nä päiväkäskyssään N:o 43 seuraavat käskyt:
»1 §.
»Kenraalien _Laidonerin_ ja _Wetzerin_ määräyksestä lähtevät rykmentin
kaikki komppaniat, tiedusteluosasto, ratsastava konekivääriosasto,
sairashoito-osasto ja soittokunta tänään klo 3,30 ip. avustamaan Narvan
kaupunkia, jota vastaan vihollinen suurin voimin on hyökännyt.
»1. ja 2. patteri lähtevät huomenna niin varhain kuin suinkin.»
Bolshevikit tekivätkin 22 p:nä suuren hyökkäyksen Narvaa vastaan,
jota samaan aikaan pommitettiin. Kaupunkiin putosi n. 1.000 pommia ja
shrapnellia. Vihollinen ryhtyi seitsemän kertaa rynnäkköön, mutta joka
paikassa virolaiset jaksoivat vielä ajaa sen suurin tappioin takaisin.
Helmikuun 24 p:nä 4:s komppania, tykistö ja ratsastava
konekiväärijoukkue marssivat Korfista kapteeni _Franzonin_
päällikkyyden alaisina Auveren kautta Kriushin kylään Narovajoen
rannalle, jossa kiivaita taisteluja riehui jatkuen yhä yltyvällä
voimalla. Suomalaiset joukot ottivat niihin menestyksellä osaa.
Vihollisen kaikki hyökkäykset lyötiin takaisin ja sen asemia
pommitettiin.
2:nen ja 5:s komppania sekä tiedustelijat marssivat pataljoonan v.t.
komentajan, ratsumestari _Varmavuoren_ johdolla Narvan Joensuuhun,
jonka luona ne ottivat menestyksellä osaa taisteluihin Narovajoen
itäpuolisten kylien omistuksesta.
1:nen ja 3:s komppania sekä räjähdyskomennuskunta jäivät Repnikiin
rykmentin esikunnan, soittokunnan ja sairashoito-osaston kera. 1:nen
komppania ja räjähdyskomennuskunta siirtyivät pian Riigin kylään ja
ottivat siellä osaa vihollisten hyökkäysten takaisin torjumiseen.
Bolshevikien ryntäys lyötiin siis kaikkialla nytkin takaisin.
Taisteluja Narovajoen linjalla jatkui kuitenkin melkein yhtä mittaa,
joskin toistaiseksi pienemmällä raivolla, kiihtyäkseen taas jonkin
ajan kuluttua. Tällä kertaa Suomalaisen Vapaajoukon moraalinen merkitys
tapausten kulkuun oli epäilemättä paljon suurempi kuin sen käymä
taistelu: virolaisten väsyneihin joukkoihin tieto suomalaisten tulosta
vaikutti elähdyttävästi, eikä oltu hitaita tiedostamaan vihollisellekin
suomalaisten saapumisesta.
Ensimmäinen Suomalainen Vapaajoukko oli siis vielä kerran tehnyt
palveluksen Viron armeijalle ja maalle, mutta se jäikin viimeiseksi.
Rintamalle lähdön vaientama tyytymättömyys sotilaiden keskuudessa
puhkesi jälleen ilmi huomattaessa, että kyseessä oli vain asemataistelu
Narvan rintamalla.
Tätä Ensimmäisen Suomalaisen Vapaajoukon sotilaiden tyytymättömyyttä
ja sitä seuranneita tekoja on julkisuudessa arvosteltu erittäin
ankarasti, onpa siitä kuultu käytettävän myöskin sanaa »kapina».
Joskin sotilaiden käyttäytymistä on mitä jyrkimmin paheksuttava, on
sanottava, että kapinoitsija-nimityksen sovelluttaminen miehiin, jotka
vapaaehtoisesti olivat saapuneet Viroa vapauttamaan, olivat uljaasti
ja menestyksellisesti suorittaneet tehtävänsä loppuun vapauttamalla
itäosan maata ja syystä tai syyttä katsoivat nyt joutuneensa huonosti
kohdelluiksi ja tahtoivat palata kotiin, on aivan kohtuutonta.
Viro oli puhdistettu bolshevikeista melkein joka taholla. Edessä
oli niin ollen joko kuolettavan ikävä garnisonielämä jossakin Viron
kaupungissa puutteellisissa oloissa tai väsyttävä, suuressa määrin
hermoja kysyvä asemataistelu Viron rajoilla. Kumpaakaan niitä
varten vapaaehtoiset eivät olleet jättäneet kotiaan. Taistelujen
tauottua koti-ikävä ja siihen liittyvä lomakuume olivat levinneet
yhä laajemmalle vapaaehtoisten keskuuteen: melkein kaikki olisivat
tahtoneet lomaa. Näiden tunnesyiden ohella oli tyytymättömyyteen
kaksi pääasiallista syytä: monasti luvattujen palkkojen ja
vaatetusrahojen ylijäämän maksun viipyminen ja aikaisemmin esitetty
epäonnistunut välikirja, joka vasta helmikuun puolivälissä esitettiin
Ensimmäisen Suomalaisen Vapaajoukon allekirjoitettavaksi, ja josta
kiistaa kesti kotiin paluuseen saakka. Rykmentin esikunta vaati sen
allekirjoittamista Päätoimikunnan kanslian ja Suomen Vapaaehtoisten
Joukkojen Esikunnan kiirehtimällä mitä jyrkimmin jokaiselta
vapaaehtoiselta. Puheena olevan välikirja-tekeleen, joka milloinkaan
ei ollut joutunut Viron Avustamisen Päätoimikunnan tarkastettavaksi,
eikä siis saanut sen hyväksymistä, tarpeettomuutta ja epäonnistunutta
sanamuotoa on edellä selvitetty. Tilannetta ja rahojen viipymisen
ja koti-ikävän vuoksi kiihtynyttä mielialaa Vapaajoukon keskuudessa
tuntemattomat virastot tulivat allekirjoitusvaatimuksineen heittäneeksi
tulta tappuroihin. Kytevä tyytymättömyys leimahti liekkiin. Miestensä
mielialaa ymmärtämättömät upseeritkin osaltaan kiihdyttivät heitä
uhkaamalla niskuroivia mitä ankarimmilla rangaistuksilla, mikä
luonnollisesti oli omiaan yhä enemmän levittämään tyytymättömyyttä.
2:sen patterin korpraali, maisteri _V. Borg_ kirjoittaa näistä
riitaisuuksista:
»Eversti _Ekströmin_ rykmentin majaillessa Rakveressa sattui 2:sessa
patterissa ja muissakin osastoissa johdon ja miehistön välillä
selkkaus, jota pyydän selostaa jälkimmäisen kannalta katsottuna.
»Helmikuun keskivaiheilla esitettiin miehistölle allekirjoitettavaksi
tunnettu välikirja, myös niille, jotka olivat sen aikaisemmin tehneet,
koska näistä ei ollut luetteloa saatavissa. Tämän sanottiin olevan
ainoastaan muodollista laatua, mutta niille, jotka sitä eivät tekisi,
ei Viron hallitus myöskään maksaisi mitään korvausta haavoittumisesta
tai muusta vahingosta.
»
Miehistö oli heti vastustavalla kannalla:
»1:o koska välikirja oli vanhentunut ja siis merkityksetön. Siinä
sanottiin: »— — — sitoudun — — — palvelemaan — — — taistelussa
bolshevikeja vastaan siihen saakka, kunnes Viro on niistä puhdistettu
tai Viron hallitus laskee minut tai retkikunnan pois.» Puhumattakaan
Viron historiallisesta alueesta virolainen kielialuekin oli jo vapaa.
Tämä selvisi rintamatiedoista ja kartoista. Kenraali _Laidonerin_
sähkösanomassa meille Narvan valloituksen jälkeen, eräässä vanhassa
päiväkäskyssä ja jossakin poliittisessa banketissa, sanomalehtitietojen
mukaan, oli sanottu, että bolshevikit oli poisajettu ja maa
vapautettu. Näitä asiakirjoja ei meillä tietenkään enää ollut, niitä
ei oltu kansliassakaan säilytetty. Tehtävämme oli siis suoritettu.
Väitteemme todettiin oikeaksi myöhemmin, kun kenraali _Laidoner_
Viron itsenäisyyspäivänä, helmikuun 24:ntenä, lausui maapäivillä:
»Tällä hetkellä on koko Viro vapaa», vaikkakin asema oli viime päivinä
huonontunut.
»2:o Tämä välikirja koski ainoastaan meidän velvollisuuttamme Viron
hallitukseen nähden, jälkimmäinen oli korvausvelvollinen sen sopimuksen
mukaan, minkä se oli tehnyt Viron avustustoimikunnan kanssa, kunhan me
vain olimme retkikunnan kirjoissa huolimatta välikirjasta, etenkin,
koska sitä ei oltu ajoissa meille esitetty, jolloin sen tietysti
olisimme allekirjoittaneet. Nythän olisimme voineet olla jo vaikka
invalideina Suomeen lähetettyjä, eikä mikään sopimusten kirjoittaminen
meidän puoleltamme enää olisi tullut kysymykseenkään.
»3:o Ei oltu täytetty monta kertaa annettuja lupauksia uusien manttelien
hankkimisesta, vaan olimme (erikoisesti juuri puhelinkomppania ja
siitä muodostetut patterit) saaneet koko ajan kulkea peräti likaisissa
ja risaisissa venäläisissä shinelleissä, joiden pitäminen oli
meille alentavaa. Niistä oli meitä veloitettu 240 markalla, vaikka
hinta sitten alennettiin 100 markkaan; itse arvioimme ne 5 markan
arvoisiksi, mutta sitäkään niistä ei saanut, jos koetti myydä. Toisista
vaatetusesineistä oli veloitettu enemmän kuin alussa luvattiin. Koska
olimme kokeneet, kuinka huonosti virolaiset täyttävät sopimuksensa,
emme me enää allekirjoittaisi mitään välikirjaa.
»4:o Johdolla tai upseeristolla oli ilmeisesti aikomus väärin tulkita
välikirjan sisällystä.
»Tähän upseerit vastasivat:
»1:o Me emme määrää Viron alueen rajoja, ja lisäksi on vielä sisäisiä
bolshevikeja jäljellä.
2:o Vaikka Viro olisikin bolshevikeista puhdistettu, emme me ole vapaat
tehtävämme täyttämisestä, ennenkuin Viron hallitus päästää meidät
pois. Upseerit väittivät edelleen, että välipuhe on niin ymmärrettävä,
että olimme vapaat vasta sitten, kun Viro oli bolshevikeista vapaa ja
Viron hallitus vapauttaisi meidät, vaikka erityisesti näytimme, että
välipuheessa oli tai.
»3:o Vaikka tulkintamme olisikin oikea, emme suin päin saisi lähteä
kotiin, kun katsoimme maan puhdistetuksi. Tämän myönsimme, mutta
väitimme olevamme oikeutettuja vaatimaan kotiin lähtöä sitä haluaville
ja muille uusia välikirjoja. Edellistä emme vielä olleet vaatineet,
mutta meistä vanhentuneiden välikirjojen allekirjoittaminen oli
merkitystä vailla, ja kun siihen siitä huolimatta tahdottiin pakottaa,
olimme vakuutettuja, että se tapahtui epärehellisissä tarkoituksissa.
»Kävin rykmentin esikunnassa tiedustamassa, mitä kaikki tämä
merkitsi. Siellä selitettiin, että näitä sitoumuksia vaadittiin
koko rykmentiltä, jotta Viron hallitus olisi velvollinen antamaan
lupaamansa vahingonkorvauksen haavoittuneille ja kaatuneiden omaisille.
Ikäänkuin meidän myöhäisempi toimintamme voisi jotakin vaikuttaa jo
velvollisuutensa täyttäneiden vainajien ja Viron hallituksen välisiin
suhteisiin! Tämmöistä palturia tyhmät upseerit koettavat syöttää
sotilaille.»
Epäluulo, että vanhentuneen välikirjan esittäminen ja
allekirjoitusvaatimus kätkivät taakseen joitakin hämäriä suunnitelmia
vapaaehtoisten käyttämiseksi Inkerinmaan tai jonkin muun vieraan
alueen valtaamiseen ilman, että heille annettiin tilaisuutta palata
kotiinsa tai kirjoittaa uudet välikirjat, oli syöpynyt syvälle
miehistön mieleen. Olemme täysin vakuutettuja, että tämä ei ollut
upseeriston tarkoitus. Ylempää tuleva painostus määräsi epäilemättä sen
esiytymisen tässä kysymyksessä miehistöä vastaan. Upseerien esittämistä
vastaväitteistä ensimmäinen on jälkimmäiseltä osaltaan aivan väärä.
Viron hallituksen ja Viron Avustamisen Päätoimikunnan välinen
sopimus nimenomaan kieltää suomalaisia vapaaehtoisia millään tavoin
sekautumasta Viron sisäpolitiikkaan.
Välikirja oli alunperin tarkoitettu vain Päätoimikunnan ja
sotilaiden väliseksi, joskaan se ei käy ilmi sen sanamuodosta, joten
vapaaehtoisten pelko, että Viron hallitus voisi käyttää sitä aseena
heitä vastaan, oli turha. Ensimmäiseen Suomalaiseen Vapaajoukkoon
nähden oli tämä välikirja kuitenkin jo tällöin epäilemättä vanhentunut.
Pian se oli sitä myös Pohjan Poikain rykmenttiin nähden. Viron
Avustamisen Päätoimikunta ryhtyikin heti, kun Viro oli puhdistettu
bolshevikeista, neuvotteluihin Viron hallituksen kanssa uusien
sopimusten teosta. Sekin katsoi siis, että aikaisempi sopimus ja sen
kera välikirja olivat jo vanhentuneita. Asiain tällä kannalla ollessa
oli mieletöntä vaatia sotilaita allekirjoittamaan vanhaa välikirjaa,
kun he kerran eivät tahtoneet sitä. Olisi ollut tyynesti odotettava
asiain kehittymistä ja ilmoitettava sotilaille, että Viron hallituksen
kanssa keskustelut uuden sopimuksen teosta olivat käynnissä. Silloin
tämä valitettava selkkaus onnettomille seurauksineen olisi arvattavasti
välttynyt.
Yksi psykologinen syy on vielä olemassa Ensimmäisen Suomalaisen
Vapaajoukon sotilaiden kyllästymiseen Virossa oloon. He saivat
sanomalehdistä lukea niistä juhlallisuuksista ja sydämellisistä
tervetuliaistoivotuksista, jotka tulivat Pohjan Poikain rykmentin
osaksi, ennenkuin se vielä oli saapunut edes rintamalle. Verratessaan
sitä kaikkea heidän osakseen Tallinnassa ja Itä-Virossa tulleeseen
kohteluun he luonnollisesti katkeroittuivat. Olivathan he täyttäneet
tehtävänsä niin hyvin ja nopeasti kuin suinkin voitiin vaatia. Mutta
juhlallisuuksista he olivat jääneet melkein osattomiksi, etenkin
alipäällystö ja miehistö. Tämä ei luonnollisesti ollut omiaan
solmimaan lähempää, luottamuksellista suhdetta Ensimmäisen Suomalaisen
Vapaajoukon sotilaiden ja maan asujanten välille.
Tyytymättömyys oli ensin puhjennut 2:sessa komppaniassa ja sitten
muissakin Vapaajoukon osastoissa. Pian eversti _Ekström_ sai
alipäälliköiltään toiselta toisensa jälkeen sanoman, että miehistö oli
kieltäytynyt allekirjoittamasta välikirjaa ja uhkasi palata kotiin.
Vain 4:nnen komppanian, 2:sen patterin ja räjähdyskomennuskunnan
miehistö pysyi täysin rauhallisena. Niillä oli Kriushin luona ja
Riigissä mieluista työtä, joten upseerien ja sotilaiden entinen
hyvä suhde oli vähitellen taistelujen kuluessa palannut. Sotilaiden
esiytyminen vaikutti päällystöön erittäin masentavasta m.m. majuri
_Kanerva_ pyysi eroa 2:sen pataljoonan komentajan virasta.
Tiedusteluosaston vastaus allekirjoitusvaatimukseen on tälle
urhoolliselle pikku joukolle luonteenomainen:
Rakvere helmikuun 17 p:nä.
'Rykmentin Komentajalle.
Määräyksenne mukaan olen ehdottanut miehilleni välikirjan
allekirjoittamista. He ovat sitä mieltä, että kirjoittavat alle
ainoastaan siinä tapauksessa, että pääsevät taisteluun, mutta
silloinkin vain sillä ehdolla, että pyyhitään pois väärä, käsittämätön
sanamuoto: »tai Viron hallitus laskee minut tai retkikunnan pois.» He
ovat valmiit seuraamaan Rykmentin Komentajaa taisteluissa mihin vain
mutta kun taistelut ovat loppuneet, haluavat he päästä kotiin.