Kuten jo aikaisemmin on mainittu, kenraali _Laidoner_ oli määrännyt
etelärintaman lähimmäksi tehtäväksi Valkin ja Vörun kaupunkien
valloittamisen. Tammikuun viimeisinä päivinä ratkaisevat ottelut
tapahtuivat Valkin kaupungin ympäristöllä, kun taas muualla
bolshevikien vastustus oli heikompaa. Pohjan Poikain rykmentti oli
toiminnassa juuri Valkin tienoilla.
Suomalaisessa esikunnassa Tartossa elettiin tällöin jännittäviä hetkiä.
Suomalaisten vapaajoukkojen päärykmenttihän oli nyt ensimmäistä kertaa
tulessa. Luhde Grosshofin kuuluisa voitto, joka mursi toistaiseksi
bolshevikien vastarinnan eteläisellä rintamalla, joten kaikkialla
muualla Viron joukot voivat vain pienehköin taisteluin saavuttaa niille
määrätyt asemat, herätti Tartossa, kuten muuallakin suomalaisten
keskuudessa, suuren innostuksen.
Kenraali _Wetzer_ lausui helmikuun 1 p:nä julkaisemassaan
»Päiväkäskyssä etelärintaman sotajoukoille N:o 2»:
»Tänään meidän urhoolliset eteläisen rintaman sotajoukkomme
vapauttivat Valkin ja Vörun. Virolaiset kaupungit ovat vapaat
vainolaisesta. Olen iloinen, että johtooni uskotut sotajoukot tekivät
sen niin nopeasti, uljaasti ja rohkeasti.
Eteläisen rintaman sotilaat osoittivat viime operatsionin aikana,
mitä pienikin kansa voi tehdä, kun se vapauttaa omaa kotiliettään ja
suojelee saavutettua vapautta verellään hirveätä väkivaltaa vastaan.
Kiitän kaikkia sotilaita, virolaisia ja suomalaisia veljiä,
suoritetusta raskaasta työstä. Meitä odottaa vielä työ, meitä odottaa
vielä vaiva, mutta suuri työ on suoritettu, raskas vaiva on jo selän
takana.
Suuri kiitos Valkin, Vörun ja Petserin sankareille, suuri kiitos
kaikille etelärintaman sotilaille, etenkin eversti _Kalmin_ Pohjan
Pojille, _Kuperjanovin_ sissipataljoonalle, joka menetti urhoollisen
komentajansa, yliluutnantti _Kuperjanovin_, ja panssarijunien miehille.
Syvä kumarrus ja kunnia eläville sankareille ja iankaikkinen
muisto kodin vapautuksen voitonkentillä kaatuneille! Vapaa Viro ei
milloinkaan unohda heitä!»
* * * * *
Suomen Vapaaehtoisten Joukkojen Esikunnan jäseniä, etenkin upseereja
pidettiin Tartossa hyvinä. Virolaiset ja baltilaiset perheet
kilpailivat keskenään päivällisten ja kahvikekkereiden toimeenpanossa
suomalaisille, joiden olo kaupungissa niin ollen muodostui sangen
hupaisaksi.
Keskuudessaankin esikunnan upseerit järjestivät toverillisia illatsuja,
joiden ruokalistalta väkijuomiakaan ei puuttunut. Kuitenkin on
katsottava, että kertomukset esikunnan upseerien juomingeista ja
mässäyksistä Tartossa ovat hyvin vahvasti liioiteltuja.
Mainitsemista ansainnee sekin seikka, että kaupungin naisyhdistykset ja
-seurat panivat pari kertaa viikossa toimeen kahvikutsuja suomalaisten
upseerien kunniaksi. Niissä soitettiin, laulettiin, seurusteltiin ja
tanssittiin. M.m. Valkin valloituksen johdosta järjestettiin tällaiset
kutsut, joissa kenraali _Wetzerkin_ oli läsnä.
Mutta myöskään »mitalin toista puolta» ei voida sivuuttaa. Osa
upseereista joutui jo kielen vuoksi paljon lähemmäksi sikäläistä
baltilaista asujamistoa. Rikkaat baltilaiset perheet koettivat kaikin
tavoin kiinnittää esikunnan upseereja omaan piiriinsä, toivoen heistä
itselleen jonkinlaista tukea virolaisia vastaan. Virolaiset puolestaan
epäilivät jo tällöin baltilaisilla olleen tekeillä salahankkeita Viron
tasavaltaa vastaan ja senvuoksi näkivät suurella harmilla suomalaisen
esikunnan upseerien seurustelevan baltilaisten kanssa. Näin epäilyksen
varjo lankesi näiden upseerienkin päälle. Kerrottiinpa Tartossa näihin
aikoihin jo sellaisiakin juttuja, että jotkut upseereista muka olisivat
olleet paronien lahjomia.
Kenraali _Wetzerin_ ja eversti _Kalmin_ välien kärjistyttyä
äärimmilleen, mistä pian tulee puhe, kenraali _Laidoner_ lähetti
helmikuun 7 p:nä Viron Avustamisen Päätoimikunnalle sähkösanoman,
josta käy selville Viron ylimmän sotilasjohdon mielipide Suomen
Vapaaehtoisten Joukkojen Esikuntaan kohdistuneista epäluuloista. Siinä
mainitaan m.m.:
»Kenraali _Wetzeriä_ persoonallisesti ei kukaan pidä Baltin paronien
kannattajana, ja olen vakuutettu, ettei kenraali _Wetzer_ itse asiassa
hetkeäkään ole ajatellut ajaa paronien asiaa meitä vastaan. — — —
Baltin paronit pitävät ruotsalaisia ystävinään virolaisia vastaan ja
puhuvat siitä kursailematta. Siitä johtuu Viron sotilashenkilöiden
kielteinen kanta _Wetzerin_ ruotsalaista päämajaa kohtaan.»
Ei ole luultavaa, että ainoallakaan Suomen Vapaaehtoisten Joukkojen
Esikunnan upseerilla oli osuutta Viron baltilaisten salahankkeihin,
vaikkapa heistä jotkut olisivat olleet niistä tietoisiakin, mikä
viimemainittukaan ei ole todistettavissa. Luultavinta on, että
virolaisten epäluuloisuus loihti esiin tällaisen olettamuksen, ja
että esikunnan upseerien ja baltilaisten välinen suhde supistui vain
sydämelliseen seurusteluun.
Eversti _Kalmin_ suhde kenraali _Wetzeriin_, jonka tuli olla hänen
päällikkönsä, oli aivan luonnoton. Jo aikaisemmin, ennen Viron retkeä
kireiksi käyneet persoonalliset suhteet lienevät näytelleet tärkeintä
osaa tässä ikävässä asiassa. Kielikysymys ei liene huomattavammin
vaikuttanut Pohjan Poikain rykmentin ja kenraali _Wetzerin_ esikunnan
kireään väliin. Ristiriitaa kärjisti sekin seikka, että kenraali
_Wetzer_ noudattaen Päätoimikunnalta saamiaan ohjeita ja Suomen
valtionhoitajan antamia viittauksia ei tahtonut antaa eversti
_Kalmille_ lupaa ryhtyä rykmentteineen Valkin valloituksen jälkeen
uudelleen suureen yritykseen, niinkuin eversti _Kalm_ tahtoi.
Eräiden esikunnan upseerien kieltämätön kyvyttömyys antoi eversti
_Kalmille_ aiheen katkaista kokonaan suhteensa kenraali _Wetzerin_
esikuntaan. Hän lähetti kyllä sille, kuten 2:sen divisioonankin
esikunnalle, säännöllisesti tiedot rintama-osansa tilasta, mutta
muuten hän pyrki kokonaan vapautumaan Suomen Vapaaehtoisten Joukkojen
Esikunnan johdon alaisuudesta. Varsin tarkasti hän varoi antamasta
sille ja Päätoimikunnalle tietoja rykmenttinsä vahvuudesta peläten,
ettei hänen sallittaisi pitää niin suurta rykmenttiä, varsinkaan, kun
eversti Ekströmillä oli vain 1/3 siitä. Vain jääkäriupseerien johtaman
Tarton operatiiviosaston kanssa eversti _Kalm_ oli hyvissä suhteissa
ottaen usein huomioon sen lausuntoja.
Tästä välien kärjistymisestä kenraali _Wetzer_ kirjoittaa maaliskuun 1
p:nä tohtori _Louhivuorelle_:
»Luotettavalta taholta olen saanut tietää, että _Kalm_, omien
sanojensa mukaan, ei enää aio tunnustaa Viron avustustoimikunnan eikä
minun auktoriteettiani, vaan on selittänyt niiden olevan 'quantités
négligeables'. Tehtyään selkoa _Kalmin_ suunnitelmista hän jatkaa:
»Koetan vielä viimeistä keinoa saadakseni asian järjestetyksi,
ainakin väliaikaisesti, siirtämällä _Kalmin_ Narvan rintamalle ja
_Ekströmin_ tänne. Kalmista minulla ei ole mitään hyötyä täällä, sillä
hän ei tottele käskyjäni. Joka tapauksessa pyydän Herra Senaattoria
hallituksen kautta ryhtymään toimenpiteihin, jotta ainoatakaan
miestä ei enää lähetettäisi Suomesta _Kalmin_ käytettäväksi Hänen
päällikkyytensä alaisina he, pelkään, tulisivat vain kulkemaan
perikatoaan kohden ja pikemmin vahingoittamaan kuin hyödyttämään meitä.
Sensijaan _Ekströmin_ joukkoa täytyy välttämättä täydentää, ja minä
olen siinä tarkoituksessa tekevä valtionhoitajalle anomuksen.»
Päätoimikunta koetti turhaan aikaansaada jonkinlaista sovintoa.
Eversti _Kalmia_ ei voitu vielä ajatellakaan vapautettavaksi Pohjan
Poikain komentajan virasta, sillä hänen rykmenttinsä olisi seurannut
häntä ja laajat virolaispiirit pitivät hänen puoltaan. Hänen kotiin
kutsumisensa olisi, kuten tohtori _Louhivuori_ eräässä senaikaisessa
kirjeessään mainitsee, aikaansaanut Suomen ja Viron välien täydellisen
keskeytymisen. Sitäpaitsi, niin kiusallista kuin eversti _Kalmin_
käytös kenraali _Wetzerin_ esikuntaa kohtaan olikin, ei voitu olla
näkemättä viimemainitun järjestelyssä epäkohtia, jotka antoivat
tavallaan moraalista oikeutusta eversti _Kalmin_ menettelylle,
päätoimikunta oli erittäin kiusallisessa asemassa.
Jo helmikuun 7 p:nä, siis ennen kenraali _Wetzerin_ ja eversti
_Kalmin_ välien lopullista rikkoutumista, pääministeri _Päts_ sähkötti
Helsinkiin Päätoimikunnan tietoon saatettavaksi m m.:
»Persoonallisesti meillä ei ole mitään _Wetzeriä_ vastaan. Hänen
suhteensa on kireä _Kalmiin_, joka kieltäytyy tunnustamasta häntä
käskijäkseen. _Laidonerin_ mielestä on riita tullut järjestelyn
puutteiden seurauksena, sillä näin pienessä sotaväenosastossa ei
tarvita komentavaa suomalaista kenraalia, vaan riittäisi, jos
ylipäällikön luona olisi Suomesta lähetetty suomalainen kenraali, joka
olisi ainoastaan välittäjänä ja järjestelijänä suomalaisia koskevissa
asioissa. ‒ ‒ ‒ Ettekö voisi järjestää niin, että katsoisitte valmiiksi
jonkun suomalaisen kenraalin? — — —»
Lähettäessään sähkösanoman tohtori _Louhivuorelle_ Viron
sotilasedustaja, ministeri _Hanko_ kirjoitti oheen m.m.:
»‒ ‒ ‒ Nyt kun tilanne rintamalla venäläisten yhä voimakkaammaksi
käyvän hyökkäyksen takia on muuttunut entistä raskaammaksi, olisi
erittäin toivottavaa, että riita mitä pikimmin tulee selvitetyksi
tavalla tai toisella. — — ‒»
Sittenkuin, kuten odotettavissa oli ollutkin, oli näyttäytynyt
mahdottomaksi siirtää Pohjan Poikia Narvan rintamalle, kävi ratkaisun
teko välttämättömäksi.
Maaliskuun 5 p:nä tohtori _Holma_ matkusti Tallinnaan Päätoimikunnan
valtuutettuna selvittämään yhä sekavammaksi käynyttä tilannetta.
Kenraali _Laidoner_ pysytteli neuvottelujen aikana kokonaan syrjässä
tahtomatta vaikuttaa puoleen tai toiseen jättäen asian Päätoimikunnan
ratkaistavaksi.
Tohtori _Holman_ koettaessa selvittää tilannetta kenraali _Wetzer_
ilmoitti palaavansa sairautensa takia kotimaahan ja tuskin enää
tulevansa takaisin Viroon.
Maaliskuun 8 p:nä tohtori _Louhivuori_ ilmoitti Päätoimikunnalle
kenraali _Wetzerin_ päättäneen kokonaan erota vapaajoukkojen
ylipäällikkyydestä ja ehdottaneen esikuntansa lakkauttamista.
Tämä selvitti lopullisesti tilanteen. Samalla kuin Päätoimikunta
hyväksyi ehdotuksen, päätti se asettaa jonkun korkeamman suomalaisen
yhdysupseerin Viron armeijan ylipäällikön esikuntaan, joksi maaliskuun
22 p:nä valittiin eversti _Renvald_. Virossa vielä olevat suomalaiset
joukot alistettiin operatiivisessa suhteessa suorastaan Viron armeijan
ylipäällystön alaisiksi. Vapaajoukkojen Pääintendenttuuri, sairaala,
Etappi ja Tiedusteluosasto päätettiin sensijaan toistaiseksi edelleen
säilyttää. Suomalaisen yhdysupseerin lähettämisestä ei lopuksi tullut
kuitenkaan mitään vapaajoukoissa tähän aikaan tapahtuneen hajaannuksen
takia.
Suomen Vapaaehtoisten Joukkojen Esikunta sai käskyn siirtyä Tallinnaan,
josta tilityksen suorittamisen jälkeen matkaa jatkettiin Helsinkiin.
Helsingissä julkaistiin maaliskuun 14 p:nä viimeinen —
järjestysnumeroltaan 22 — »Käsky Suomen Vapaajoukoille Virossa». Sen
sisällöstä mainittakoon:
»1. §.
Kaikki esikunnan luetteloissa olevat vapautetaan palveluksesta t.k. 14
p:nä.
2. §.
Minun esityksestäni sekä Viron hallituksen, Viron Avustuskomitean
ja minun yhteisen päätöksen mukaan lopetetaan Suomen Vapaaehtoisten
joukkojen ylipäällikön toimi ja määrätään sentähden, että esikuntani
tehtyään asiaan kuuluvan tilityksen hajoitetaan.
Vielä kerran tahdon lausua Suomen vapaaehtoisille, urhoollisille
pojille sydämelliset kiitokseni niistä urhokkaista töistä, joiden
seurauksena vapaa ja itsenäinen Viro on, ja joiden kautta he ovat
saaneet ikuisiksi ajoiksi kunniaa Suomen nimelle. Urhoolliset miehet,
teidän Ylipäällikkönne toivottaa teille menestystä ylpeässä taistelussa
vapauden ja kulttuurin puolesta. Historia tulee mainitsemaan teidän
tekonne.»
Kenraali _Wetzerin_ lähtiessä Virosta ja luopuessa siis etelärintaman
joukkojen ylipäällikkyydestä kenraali _Laidoner_ sähkötti hänelle
maalikuun 8 p:nä:
»— — — Puolestani pidän velvollisuutenani täydestä sydämestäni
kiittää Teitä ystävällisestä myötävaikutuksestanne johtaessanne
joukkoja etelärintamalla. Minulla on kunnia kaikkien Viron
sotajoukkojen puolesta lausua Teille parhaat kiitokset Valkin ja Vörun
operatsionien loistavasta suorittamisesta sekä rintaman turvallisesta
puolustamisesta ylivoimaista vihollista vastaan. Toivon Teille kaikkea
mitä parasta.
Tallinnassa 8.III.