Eilen syntyi kesä,
ja tänään ovat jo uusien tuoksujen
juhlapidot puolitiessään.
— Sireenien oksilla palaa
sinipunainen onni,
pihlajien salaisuus on aukaissut nuppunsa
ja angervoiden ihanat kukat
ovat saaneet ihmeellistä seuraa, —
surinaa ja supattelua.
Meren laineet puhelevat
alastomille kallioille
kummallisia asioita,
ja rannan kellertävä hiekka
puhkeaa mykkään iloonsa
miljoonia kertoja.
Kesä temmeltää ja leikkii.
— Pistäytyy pienten, pellavatukkaisten
pojantenavien seuraan,
heittäytyy hiekkakasaan
huolettomaan asentoon,
rakentaa laivoja ja linnoja
ja paukuttaa käsiään ilosta yhteen
kilpaa toisten, samanikäistensä kanssa.
— Siirtyy siitä yksinistuvan
ihmisentyttären luo
rantapenkereen tuoreelle turpeelle,
hypistelee hyppysillään
auringon ruskettamaa jalanselkää,
tunkeutuu tuulen mukana
valkeiden vaatekertojen läpi
ja ikäänkuin tietämättään
puraisee puhdasta ihoa.
Kesä kuppelehtii ja kujeilee.
— Purjehtii puhdasväristen pursien mukana,
istahtaa nuorien naurujen pariin,
meluaa mielin määrin
ja antaa raikkaiden tuulien
ihastella itseään.
— Saaret ja niemet
heittävät salavihkaisia silmäyksiään,
meren suolainen vesi värisee
odotuksen onnesta,
ja koko ilma on
kuin ihanan Jumalan
henkäyksiä täynnä.
* * *
Eilen syntyi kesä,
ja tänään se kehittyi ja kypsyi.
— Kun huomen tulee
on jo onni poissa, —
kukkien kirjavuus katoaa
ja niittyjen ja nurmikkojen
tuohukset ja tuliroihut sammuvat.
— Ihmisentytär
kokoaa kouransa täyteen
rakkaita muistoja
ja rakentaa niistä pyhäkön
itselleen ja
sydämelleen.