Ruistähkät iltalepoon käydä halaa,
on päivän viime säteet sammuneet,
on ruskoruusut kukkaan puhjenneet,
maan nurmivihreet kastettansa valaa.
Käy hyttysparvi suvitanssiin salaa,
on laululintuin äänet vaienneet;
yö hämyharsoon kietoo autereet,
ja lännen puolla ilmanpihat palaa.
Kuu nousee kuni yötä siunaten.
Luo villit tammet viileen siimeksen,
ja onnen entein kukahtelee käki.
Yöperhot ihmisääntä paeten
ne lentää peittoon pensaan hopeisen,
ja unen taikaan uupuu maalaisväki.