Mikä on hälinä äärellä hietaisen rannan?
— Immet siellä nuoret, uhkuvarinnat,
hymysuut, ruusuposket,
valkeat hipiät nurmen samettia vasten.
Kainostelevat kukatkin näkyä tuota,
hiirenherneet ja helakanpunaiset apilankukat.
— Ihailevat siinä salasilmäyksin
nuoret leppäpensaat,
ja hyttyslapset survovat kaiken yllä suudelmahimosta syyhyten.
— Ihopoimuja pitkin päivä sädesuksillaan suihkaa.
Hento leppälintu jossain arkaa säveltään soittaa.
Lahden vesi somasti solisee,
ja rannan kellertävä hiekka
sinisen ilman alla odottaa
kepeän jalkaparin kosketusta.
— Tyttö rantatietä astuu,
auringossa hehkuu päivänvarjon helapunainen vaate,
nuori jalka ketterästi kohoaa,
— nuori jalka... silkkisukka... kiiltokenkä...
Somasti hameenhelmat heilahtelevat.
Istuutuu nurmen sametille tyttö,
katsahtaa hymyillen ympärilleen...
Punatäpläinen pusero lennähtää nuoren leppäpensaan oksalle,
kohoaa ylös vartalo,
suortuvat somasti alas kaulalle valahtavat,
silmät säihkyvät sinen täyttämät,
nousevat ja laskevat rinnat
ikään kehittymisaikaansa päässeet.
Somasti solisee vesi
ja rannan hiekka helisten tervehtii.
Pouta paahtaa ja itikat ympärillä ilakoivat.
Jossain hento leppälintu kaihojaan tinnittää
ja kainostelevat kukatkin näkyä tuota,
hiirenherneet ja helakanpunaiset apilankukat.
Sepä on hälinä äärellä hietaisen rannan.