OM DET NORDTSCHUDISKA SPRÅKET.
Akademisk Afhandling, som med den Vidtberömda Historisk-Filologiska
Fakultetens vid Kejserl. Alexanders Universitetet i Finland samtycke
till offentlig granskning framställes
af
ELIAS LÖNNROT,
Medic. Doctor, ProvincialLäkare.
I HistoriskFilologiska Lärosalen d. 14 Maj 1853
p.v.t.f.m.
Helsingfors,
J.C. Frenckell & Son,
1853.
Ett med finskan ganska nära beslägtadt språk är det tschudiska, som
förekommer vid _Ojat_-flodens öfra utgrening emellan _Ladoga_ sjön och
_Bjelosero_, omkring 10 mil öster om den förstnänmda, ooh troligen på
åtskilliga andra ställen i sydöstra delen af olonetsiska guvernementet.
Åtminstone träffades om sommaren år 1842 ej långt från allmänna
landsvägen emellan städerne _Kargopol_ och _Wyitegra_, på 12 mils
afstånd från den förra, i volosten _Ischaira_ några tschudiska byar,
och anledning är att förmoda, det på andra spridda ställen sådana ännu
kunde finnas. Det tschudiska språket kallas af karelska och olonetsiska
Finnar vanligen _vepsän_ eller _vöpsänkieli_ d.ä. _vepsä_ eller _vöpsä
språket_, hvilken benämnings ursprung torde blifva svårt att nöjaktigt
utreda. En annan benämning, som man äfven emellanåt hör, är _lyydin_
eller _ljudin-kieli_, som sannolikt uppkommit af det ryska ordet
_ljudy_, och således betyder detsamma som folkets eller almogens språk.
Tschuderna sjelfva tycktes hellre kalla sitt språk till _tschuudin_ än
_vepsan keel_, om ock den sednare benämnningen ej var för dem obekant.
Men icke blott i det olonetsiska guvemementet, äfven sydligare finnas
Tschuder uti Ingermanland, de så kallade‚ _Voterne_ eller
_Vadjalaiset_, såsom de sjelfva benämna sig, och hvaraf äfven
benämningen _Vatländare_ uppstâtt. Af dem finnas numera qvarlefvor
endast uti _Kattila_ och _Soikkina_ församlingarne omkring 4 mil
nordost ifrån Staden _Narva_; åtminstone vet man ej med säkerhet om
deras förekommande äfven annorstädes. Dessa kallar _Sjögren_ i sin
afhandling "über die finnische Bevölkerung des St. Peterburgischen
Gouvernements" till _sydliga Tschuder_ och de i olonetsiska
guvernementet till _nordliga Tschuder_, hvilka benämningar det synes
vara bättre att äfven här bibehålla, än _Vadjalaiset, Voter eller
Vatländare och Vepsäläiset_.
De i Ischaira och vid öfra ändan af Ojat-floden boende nordliga
Tschuderne besökte jag om hösten _1842_, då jag var i tillfälle att
under flere veckors vistelse hos dem göra åtskilliga anteckningar öfver
deras språk, hvilka nu ensamt ligga till grund för denna afhandling, då
jag beklagligtvis ej varit i tillfälle att jemföra med egna
anteckningar de upplysningar i saken, som kunde förekomma i Dr.
Sjögrens afhandling "über die älteren Wohnsitze der Jemen" och
annorstädes i Mémoires de l'Academie Impériale des Sciences de St.
Pétersbourg; såsom åtskilliga ställen i den förstnämnda afhandlingen:
"_über die finnische Bevölkerung"_ etc., gifva anledning till att
förmoda.
Hos de sydliga Tschuderne uppehöll jag mig någon tid i början af år
_1845_, och upptecknade då en hop af deras sånger i den vanliga finska
runoarten, med tillhjelp af hvilka och andra på stället gjorda
iakttagelser det ej blefve svårt att anställa en jemförelse emellan
deras och de nordliga Tschudernes språk; men då det är att befara, det
denna afhandling derigenom skulle uttänjas till en obehörig längd, så
måste jag för denna gång afstå derifrån och sysselsätta mig nu endast
med de nordliga Tschudernes språk, anförande till en början några hos
dem upptecknade sagor och andra språkstycken med vid sidan ställd finsk
öfversättning, hvarefter komma att följa nágra allmänna betraktelser
öfver sjelfva språket.
1. Två broder och kölden.
Kaks veljet i vilu. Kaksi veljeä ja pakkanen.
Yks oli velj bohat, toine Yksi veli oli rikas, toinen
tyhj. Bohatal oli äi rugist se- köyhä. Rikkaalla oli paljo ruista
metud i kaiket elot kyllal, no kylvettyjä kaikkea tavaraa kyl-
tyhjais'el veljel enambat ei lältä, mutta köyhällä veljellä
leent, kot yhten aidan sydai- enempää ei ollut, kuin yhden
mes vähäine rugist semetud. aidan sisässä vähäinen ruista
Tuli vilu i n'etsän vähäis'en kylvetty. Tuli pakkanen ja
rugihen kylmi. Tyhjais'el vel- sen vähäisen rukiin kylmi. Köy-
jel eräis't raadot ei le, kut hällä veljellä muuta työtä ei
ets'tä vilu, kudam kylmät' hä- ole, kuin etsiä pakkanen, joka
nen rugihen. Ei äijät hän kä- kylmäsi hänen rukiinsa. Ei pal-
vynt, i tuli hän, löys' mugo- joa hän käynyt, niin tuli hän,
man penen kylvetin, i mäni löysi mokoman pienen saunan,
hän sydaimehe sinne kylvet- ja meni hän sisään sinne sau-
tihe. N'etsis kylvetis oli vanh naan. Siinä saunassa oli vanha
akaine, kudam kysui hänel, akka, joka kysyi häneltä, mitä
mitä hän kävyi. Neitsä mus'jik hän kävi. Se mies pakisi: "mi-
pagis: "milai oli vähäine ru- nulla oli vähäinen ruista kyl-
gist semetud, a tuli vilu i mi- vetty, mutta pakkanen tuli ja
lai sen rugihen kaigen kylmi, kylmi minulla kaiken sen ru-
i minä nygyide etsin n'etsän kiin, ja minä nyt etsin sitä pak-
vilun i tahton kys'yda, min- kasta ja tahdon kysyä, min-
t'ähte hän n'etsän tegi, milai tähden hän sen teki, minulla
rugihen kylmät." Akaine pa- rukiin kylmäsi." Akka pakisi
gis hänele, mis'je minun poi- hänelle, että minun poikani ne
gad vilud n'ene oma, kudamot pakkaset ovat, jotka kaiken ot-
kaigen ottas, a nygyide heiäse tavat, mutta nyt heitä ei ole
ei le kodis, i kons hö tuvdas kodissa, ja koska he tulevat ko-
kotihe, hö i sintäi ottas, jestli tiin, he myös sinun ottavat,
sinä popadinet maas, a sinä jos sinä tavattaneen maassa,
nouse pät'sile, sigä voit sinä mutta sinä nouse pätsille, siellä
eläda. Musjik libui päfsile i voit sinä elää. Mies meni pät-
vilu tali kotihe. Siit vanh ak sille ja pakkanen tuli kotiin.
sanui itsese poigale: "sinä mi- Sitte vanha akka sanoi pojal-
nun poig! mitä gorjal m'ehel lensa "sinä poikani! mitä köy-
kylmätit rugihen, kudamol mui- hältä mieheltä kylmäsit rukiin,
tej jo vähä oli?" Poig sanob: jolla muutenkin jo vähä oli?"
"minä etsin eräisit, a lopul Poika saoo: "minä etsein mui-
raati hot sen otta." Siit sa- ta, mutta lopulla piti jos senkin
noi b'ednij m'es, vilule: "anda ottaa." Sitte sanoi köyhä mies
mile hot, vähäine tagaisi, mil pakkaselle: "anna minulle vä-
minä voin elädä, muite minä häinenkään takaisin, millä minä
nälgha terävas kolen; ei le voin elää, muuten minä nälkään
milai ni mitä sömist." Wilu pian kuolen; ei ole minulla
sanui: "mö tahtomai antta net- mitään syömistä." Pakkanen
sile m'ehele, mil ni hän vois' sanoi: "me tahdomma antaa
eläda." Hö muga anttihe hä- sille miehelle (jotain), millä
nele leibän ked havadan i pa- hän voisi elää." He myös antoi-
gistihe: "kons sinä rubendat vat hänelle leivän kera säkin
söömha, i siit sano: _havad a- ja puhuivat: "koska sinä rupeat
vaidate!_ i sile linob siit do- syömään, niin sitte sano: _säkki
vol'no sömist, i kons sinä lokyl- auki!_ ja sinulle tulee sitte
pit sööndan, siit sano: _havad kyllin syömistä, ja koska sinä
salptate!_ i söömne mänob ha- lopetat syönnin, niin sano:
vadaha tagaisi, i havadan suu _säkki kiinni!_ ja syöminen
salptase." Mus'jik blahodarij menen säkkiin takaisin, ja säkin
vilule n'etsis hyvydes i läks suu salpautuu." Mies kiitti
kotihe. Hän kävyi vähäisen, pakkasta siitä hyvyydestä ja
i tegihe hänele nälg, i hän sa- läksi kotiin. Hän kävi vähäisen,
noi: _havad avaidate!_ i sil ja tuli hänelle nälkä, ja hän
t'saassul havad avaisihe, i hä- sanoi: _säkki auki!_ ja sillä
nele tegihe dovol'no sömist. hetkellä säkki avoihe, ja hänelle
Kons sööndan mus'jik lopi, sa- tuli kyllin syömistä. Koska mies
nui mööst: _havad salptate!_ i lopetti syönnin, sanoi hän taas:
söömsed mööst mänthe tagaisi _säkki kiinni!_ ja syömiset taas
havadaha, i havad salbasihe. menivät takaisin säkkiin, ja
Siit tuli kotihe, eli hätken i ja säkki salpasihe. Sitte tuli
kotiin, eli kauvan
tegi muga, kut vilu nevoi. teki niin, kuin pakkanen neuvoi.
Kons hän kuverdan aigan eli Kun hän jonkun ajan eli nai-
itsese naisen ked, kut hänele sensa kanssa, kuin hänelle vilu
vilu nevoi, se hänen bohat neuvoi, niin hänen rikas vel-
velj radijtseskans n'etsitä ha- jensä rupesi haluamaan sitä säk-
vadat itselese i tahteli ostta. kiä itsellensä ja tahteli ostaa.
Andoi siit havadas nuus'jniale Antoi siitä säkistä köyhälle vel-
veljele sada hebot, sada leh- jelle sata hevoista, sata leh-
mät, sada härgat, sada lam- mää, sata härkää, sata lammas-
bast, i muga hän n'etsän ha- ta, ja niin hän sen säkin osti.
vadan osti. I se tegihe nuus'j- Ja se köyhä veli tuli kerralla
nij velj kerdal uhtei bohat, a uhka rikkaaksi, mutta mitä hä-
mi hänele n'emis s'ivatois, kun nelle niistä eläimistä, kun hä-
hänel ei le heinät, i sentähte nellä ei ole heinää, ja sentäh-
hänel sivatad kaik kooltihe den hänellä eläimet kaikki kuo-
nälkha, i mööst hän jäi mu- livat nälkään, ja taas hän jäi
gomaks gorahiseks, mitte edel mokomaksi vaivaiseksi, millai-
oli. Mööst hänele uus' raat, nen ennen oli. Taas hänelle
lähtta etsmaha vilut i saamha uusi työ, lähteä etsimään pak-
tos't havadat. Meni musjik, kasta ja saamaan toista säkkiä.
löys' vilun i sanob hänele: Meni mies, löysi pakkasen ja
"milai mööst ei le kus ni mi- sanoo: "minulla taas ei ole mi-
tä," i pagisi hän vilule, kut tään," ja puhui hän pakkaselle,
hänele oli tehtud. Wilu sa- kuin hänelle oli tehty. Pak-
nui hänele: "kut sinä mugoit- kanen sanoi hänelle: "kuin si-
t'e meletoi olit! Nygyide sä nä senlainen mieletöin olit! Nyt
yhtyitte gor'ahine, mitte sä sinä yhtähyvin vaivainen, min-
edel olit." I mööst jälgmäigi lainen sinä ennen olit." Ja taas
n'etsä vilu andoi hänele toisen viimein se pakkanen antoi hä-
havadan, kudam edelist oli nelle toisen säkin, joka edel-
äijät tsomemb. Hän blaho- listä oli paljoa somempi! Hän
darij vilule, i läks' hyvän me- kiitti pakkasta, ja läksi hyvällä
len ked, i dumaib, mööst mielellä, ja arvelee, taas säk-
n'etsä havad, mitte edeline ki, millainen edellinen oli. Jon-
oli. Kuverdan hän astui i mööst kun vähän hän astui ja taas ha-
sahoti hän södä i pagisi: _havad lusi hän syödä ja lausui: _säkki
avaidate!_ Kut hän sanui n'e- auki! Kuin hän sanoi ne sa-
ne sanad, muga avaisihe i läks' nat, niin avoihe ja läksi sä-
havadas-päi kaks mus'jikat, i kistä kaksi miestä, ja heillä
heiläse palikad kädes, i otet- paalikat kädessä, ja ottivat sen
tihe n'etsän m'ehen, i löös- miehen, ja alkoivat lyödä paa-
kattihe palikoil, i lötihe hä- likoilla, ja pieksivät hänen san-
nen uhtei jalos. Hän siits'je gen kovasti. Hän siinä surkeu-
gor'as völ voi sanan sanoda: dessa vielä voi sanan sanoa:
_havad salptate!_ i mööst ne- _säkki kiinni!_ ja taas ne miehet
ne mus'jikad mäntihe tagaisi menivät takaisin säkkiin, ja säk-
havadaha, i havad salpsihe. I ki salpautui. Ja hän puhuu:
hän pagisob: varasta vähäine, odota vähäisen, minä se säkin
minä n'etsän havadan vaihetan vaihetan taas veljen kanssa. Ja
mööst veljen ked. I se tuli se tuli mies säkin kera kotiin,
m'es havadan ked kot'he, i it- ja hänen rikas veljensä huo-
sese hänen velj bohat homaits, maitsi, että hänellä taas säkki
mis'je hänel mööst havad en- entistä paljoa somempi, ja hän
tist äijät t'somemb, i hän uh- sangen kovasti alkoi halata
tei jalos sjalaiskans veljen ked veljen kanssa säkkejä vaihtaa,
havadil vaihetada, i b'ednij ja köyhä veli häntä ei estel-
velj häntast ei otkasint; ho ha- lyt; he säkkejä vaihtoivat. Ri-
vadil vaihetettihe. Bohat velj kas veli otti sen säkin ja kut-
otti ne'tsän havadan i kutsui sui kaiken sukunsa ja heimon-
itsese kaigen sugun i heimon sa ja rikkaita kauppamiehiä
i bohatit kuptsit lounkile. I puoliselle. Ja tulivat, keräy-
tultihe, k'erätihesei kaik hä- tyivät kaikki hänen sukulai-
nen rodovij i kuptsad boha- sensa ja rikkaat kauppamiehet,
tad, i kons kaik ativod kerä- ja kun kaikki vieraat keräytyi,
sihesei, sanui hän: _havad a- sanoi hän: _säkki auki!_ Säkki
vaidate!_ Havad avaisihe, i ha- avoihe ja säkistä läksivät kaksi
vadas-päi läkstihe kaks musji- miestä, ja paalikat heillä kä-
kat, i palikat heiläse kädes, i dessä, ja he alkoivat lyödä
hö lööskattihe ativoit palikoi- vieraita paalikoilla sangen ko-
den ked uhtei jalos, i itstäse vasti, ja itseänsä isäntää vielä
isandat völ jalombah, mise kovemmin, että paljo vierai-
äi ativoit pagettihe pertis-päi ta pakenivat pirtistä lakitta
s'aapkata irdale i joostihe kot- ulos ja juoksivat kotiin. Tus-
he. Tuskas jälgmäigi itse i- kassa viimein itse isäntä sa-
sänt sanui havadale: _havad noi säkille: _säkki kiinni!_ ja
salptate!_ i mus'jikad palikoi- miehet paalikoinensa menivät
den ked mänthe tagaisi hava- takaisin säkkiin, ja säkki sal-
daha, i havad salpsihe. I lo- pautui. Ja lopulla vieraat
pul ativod völ lötihe isändän, vielä pieksivät isännän, että
mise hän heitäte maniti. I hän heitä narrasi. Ja nyt tuli
nygyide tegihe netsä bohat siitä rikkaasta veljestä mokoma
velj mugoitte gor'ahine, mit- vaivainen, kuin ennen oli toi-
te edel oli toine velj gor'a- nen veli vaivainen. Hänellä
hine. Hänel oli uhtei tsoma oli sangen soma säkki, mut-
havad, a hän kons tahteli siit ta hän kun tahteli siitä sä-
havadas mujada, läkstihe ha- kistä maistaa, läksivät säkistä
vadas-päi kaks m'est i palikoil kaksi miestä ja paalikoilla al-
lööskattihe häntast; no nuus'jnij koivat lyödä häntä; mutta köyhä
velj eli sen toisen havadan ked, veli eli sen toisen säkin kanssa
kuni hän hengis. niinkauvan, kuin oli hengissä.
2. Tsar Pirras och hans hund.
Tsaar Pirras i hänen koir. Tsaari Pirras ja koiransa.
Ei kudamos lidnas oli tsaar Eräässä kaupungissa oli tsaari
nimet Pirras, i hänel oli noor nimeltä Pirras, ja hänellä oli
poig, kudamot kutsuttihe Pau- nuori poika, jota kutsuttiin
laks. Pirras l'ubij hänt uhtei Paulaksi. Pirras rakasti häntä
jalos, i pani hänele kolmed sangen suuresti, ja pani hänelle
katsjad. Yks heis sööt' hän- kolmet katsojat. Yksi heistä
tast itsese rinthil, toine hänen syötti häntä riimuillansa, toinen
pesetteli a kolmans katsui. Pir- pesetteli häntä ja kolmas katsoi.
rasal oli muga-s'je sokol i koir, Pirraksella oli niinikään havukka
kudamoihi hän oli uhtei ohot- ja koira, joihin hän oli suuresti
nik, i l'ubij heitäse ei vähäl. mieltynyt, ja rakasti heitä ei
l tegihe Pir- vähin. Muutamana aikana sattui
rasale erikada itsese tanhas it- Pirras eriämään talostansa vai-
sese naisen ked, kudamon kut- monensa, jonka kutsuivat Aradei-
suiba Aradeiaks. Hän jätti Pau- aksi. Hän jätti Paulasen edellä
laisen edel sanotuile kolmele sanotuille kolmelle hoitajalle,
katsjale, kudamoile pagisi, mis'e joille puhui, että hoitaa häntä
katsta hänt parembah. Siit-s'je parhain. Samassa tuvassa, kus-
pertis, kudamos Paulaine, olti- sa Paulanen, olivat myös havuk-
he i sokol i koir. Kons tsa- ka ja koira. Koska tsaarin poika
revit's uinois itsese kättudes, nukkui kätkyessänsä, hoitajat
katsjad läksiba toishe perthe, läksivät toiseen tupaan, jotta ei
mis'e ei bespokoida häntast it- häiritä häntä pakinoillansa; Si-
sese paginoil. Siihe aigha, kons nä aikana, koska tupaan ei
perthe ni ketä ei jäänud, läks' ollut ketään jäänyt, läksi sei-
salman al t'sogas-päi uhtei suur nän alta nurkasta päin hir-
us'j, kudam siirtihe kättuden viän iso käärme, joka siirti-
nost i laati söda lapsen. So- he kätkyen luoksi ja mieli
kol, kons nägist us'jan, träh- syödä lapsen. Havukka, kun näki
nijhe, siit hän tolkais itsese käärmeen, säikähti, mutta sitte
nen'al koirat, kudamole hän hän toukkasi nokallansa koiraa,
andoi tedada, mis'e vardeitsis' jolle hän antoi tietää, että
kättudes venujan p'enikäisen. vartioitsisi kätkyessä venyjän
Koir kut pigai nägist us'jan, pienukaisen. Koira heti kun näki
kerdal skonkahti hänen päle käärmeen, loiskahti hänen pääl-
i savodi hänen ked hambastel- lensä ja rupesi pureilemaan hä-
tase. Us'j puri koirat äi siois, nen kanssansa. Käärme puri koi-
a agjal koir oigensihe i söi raa moneen kohtaan, mutta lopulla
n'etsän us'jan surmha-sai. Sii- koira sai voiton ja söi sen
he aigha, kons koir i us'j ham- käärmeen loppuun asti. Siihen ai-
basteltihesei, sorthe hö lapsen kaan, koska koira ja käärme pu-
kättudes-päi maha, i sil kättu- reilivat toisiansa, sortivat he
del kaigen hänen katteiba, a lapsen kätkyestä maahan, ja sillä
pert oli kaik rätustetud us'jan kätkyellä kokonaan hänen kaitti-
i koiran verel. Koir, kut pi- vat, mutta koko tupa oli räädys-
gai söi us'jan, panihe venuda tetty käärineen ja koiran verel-
kättudele. Teräväs siit mänthe lä. Koira, heti kun oli syönyt
sihe perthe katsjad. Kons nä- käärmeen, panihe maata kytkyelle,
gistiba veren laval i koiran Pian jälkeen menivät siihen tu-
magades kättudel, tuli m'elele paan hoitajat. Kun näkivät veren
heilese, mis'e koir söi lapsen. lattialla ja koiran maatessa kät-
Pölgastuttihe uhtei lujas i it- kyellä, tuli heille mieleen, että
kettihe verehjsil kyyndlil. Yks koira oli syönyt lapsen. He pel-
heisäse jooks tsaritsan nost i jästyivät sangen kovasti ja itki-
sanui hänele, mis'e koir söi vät verisin kyyn. Yksi heistä
hänen l'ubiman poigan, kuda- juoksi tsaarinnan luoksi ja sanoi
mos-päi veri valoihe kaiket per- hänelle, että koira oli syönyt
tit möte. Tsarits kuulist mu- hänen rakastetun poikansa, josta
goman abedahsen v'estin i ki- veri oli valunut ympäri koko
dastaskans kaikhe itsese äänhe tuvan. Tsarinna kuuli mokoman su-
oh! oh! Pirras kulisti äänen rullisen sanoman ja alkoi hautaa
i jälgmäigi, kons nägisti itsese täyteen ääneensä oh! oh! Pirras
naisen vähäl hengel, staraihe, kuuli äänen ja jälkeenpäin, kun
kut pidab antta hänele abut. näki naisensa vähissä hengin,
Kons hän tuli meelhe, hän ky- mietti miten pitäisi antaa
hänelle apua.
sui hänt, mi hänele tegihe. Kun hän tointui, kysyi hän, mikä
Kut pigai tedist kaigen, terä- hänelle tuli. Heti kun sai tietää
vas käralsihe itsese kothe, i kaiken, terävään riensi kotiinsa,
kons tuli sihe perthe, kuda- ja kun tuli siihen tupaan, jossa
mos oli p'enikaine, tolko koir pienokainen oli, niin koira kun
nigist hänen, sil t'sasul hänen näki hänen, kohta tuli hänen
nost tuli, lastiskansihe i osut- luoksensa, liehakoitsi ja osoit-
teli hänele händal itsese ihas- ti hänelle hännällä ihastuksen-
tusen. Siit tsarits sanoi tsari- sa. Sitte tsaarinna sanoi tsaa-
le: 'riko sitä prokl'atajat koi- rille: 'lyö se kirotta koira
rat surmha-sai; hän kaigen tegi kuoliaksi; hän kaiken sen on-
meile n'etsän b'edan. Siit Pir- nettomuuden meille teki. Sitte
ras fatij itsesä m'etsin i t'sa- Pirras tempasi miekkansa ja
poi koiran kahteks, i siit ru- löi koiran kahdeksi, ja sitte
bettibe katsmaha, kus-päi n'et- ruvettiin katsomaan, kusta päin
sä veri läksi. Jälgmäigi nägis- se veri läksi. Viimein näkivät
tiba us'jan, kudam venui laval käärmeen, joka venyi lattialla
kättut vast. Tsaar katselihe hä- kätkyen vieressä. Tsaari katseli
nen uhtei hyvas i nägisti hä- hänen varsin tarkkaan ja näki
nel äi ranuit, mugas'je i koi- hänellä paljo haavoja, niin myös
ral nägisti äiat' heiase, kuda- koiralla näki paljo niitä, jotka
mot us'j hänele hambasteli. käärme oli hänelle puraisnut.
Siit tedisti Pirras, mi vigata Siitä havaitsi Pirras, että
rikoi itsese l'ubiman koiran, i syyttä surmasi rakkaan koiransa,
kons libuttiba kättuden, n'et- ja kun siirtivät kätkyen, löysi-
sän p'enikoisen poigan löysiba vät sen pienukaisen pojan hänen
hänen al eläban. alta elävänä.
3. Mannen och räfven.
Mus'jik i reboi. Mies ja repo.
Mus'jik ajoi kalan ked, ka- Mies ajoi kalan kanssa, kaloja
lat lat's täys. Ajoi, ajoi, doro- puolikko täynnä. Ajoi, ajoi,
gan laptas lumes venub reboi. tien vieressä lumella venyy re-
Hän, reboi, heitanusei muitei po. Hän, repo, oli heittäynyt
kooljaks. Mus'jik ot' n'etsän ilman kuoliaiksi. Mies otti sen
reboin i dumaib, mi-s'e hän revon ja arvelee sitä kuoli-
kolij, pani kalalatshu, ajab do- aksi, pani kalapuolikkoon, ajaa
rogat möte. A reboi sigä-päi tietä myöten. Mutta repo siellä
ot' kalan kaigen i rojib doro- otti kaikki kalat ja nakkelee
gat möte lumele. Itse pageni pitkin tietä lumelle. Itse pakeni
jälgmäiseks i lat'sun mööst ent- viimeiseksi ja katti puolikon
seks katei. Mus'jik tuli kotihe, taas entiselleen. Mies tuli ko-
itsese akale sanob: "minä, ak, tiin, sanoo akallensa: "minä, ak-
olin i ostin odvad uhtei ka- ka olin ja ostin varsin huokiat
lad, i völ dorogal löysin su- kalat, ja vielä löysin tieltä
ren uhtei reboin kooljan, as- hyvin suuren kuolleen revon, as-
tuske katsuhtamaha!" Mäntihe tupas katsomaan!" Menivät ja
i tultihe saraile, avaitihe lat- tulivat vajaan (liiteriin), au-
sun, latsus ei leent ni reboit kaisivat puolikon, puolikossa ei
ni kalat. ollut ei repoa ei kalaa.
N'etsä reboi, kut oli ka- Repo kun oli kalat tiel-
lad dorogale rojint i itse le nakellut ja itse läh-
uidint, mäni, kalan kaigen do- tenyt, meni, keräsi kaikki
rogat möte keräis i vöi n'et- kalat pitkin tietä ja vei ne
sän kalan nagriskoopha. Tuli kalat nauriskuoppaan. Tuli sii-
sihe händikas, kysub reboil: hen hukka, kysyy revolta: "mitä
"min sinä komaine sööt?" Re- sinä kummiseni syöt?" Repo sa-
boi sanob: "söön minä kalat." noo: "syön minä kaloja." Hukka
Händikas mööst kysub hänet: taas kysyy häneltä: "mistä sait
"kus otit sä n'etsän kalan?" sinä ne kalat?" Repo pakisi:
Reboi pagis': "oi sie komaine, "oi sinä kummiseni, sinä kum-
sie komaine, minä kun olin miseni, minä kun elin kylässä,
d'erevn'as, i istuimoi, istuimoi ja istuusin, istuusin lähteen
lähtken reunale, i händan sin- reunalle, ja päästin hännän sinne
ne päästin lähtkehe, i ongitin lähteesen, ja ongein kaloja, ja
kalat, i händha tartui uhtei häntään tarttui kovin paljo ka-
äi kalat, sen minä i söön. Mä- loja, niitä minä syön. Mene-
neske i sinä, komaine, d'e- päs sinäkin, kummiseni, ky-
rern'ahan, istte lähtken reu- lään, istu lähteen reunalle,
nale, händ päästä lähtkehe i päästä häntä lähteesen ja pidä
pidä sigä hätk uhtei! Hot hö siellä kauvan aikaa! Jos kalat
kalad liikuteltais händas, sinä liikuttelisivat hännästä, sinä
händat ala ota!' häntää elä ota!"
Mäni händikas, muga i ra- Meni hukka ja teki niin,
doi, kut reboi nevoi, istuihe kuin repo neuvoi, istuutui läh-
lähtken reunale, händan pääst' teen reunalle, päästi hännän
lähtkehe. I irdal suur uhtei lähteesen. Ja ulkona oli sangen
pakaine, i händikahal händan kova pakkanen, ja hukalta kyl-
lähtkehe kylmi, mis'e agjal mi hännän lähteesen, että lo-
händat ei voi otta. Naised pulla häntää ei voi nostaa. Nai-
tultihe vedele i otettihe hän- set tulivat vedelle ja ottivat
dikast korondoil panta i löti- hukkaa korennoilla panna ja
he händast uhtei jalos. Hän- löivät häntä kovin jalosti.
dikas kun akois pageni, händ Hukka kun akoista pääsi, häntä
lähtkehe jäi, sinne katteis. Ku- lähteesen jäi, sinne katkesi.
ni n'ene akad oltihe vedel, Sillaikaa kun akat olivat ve-
n'etsä reboi tuli naisten perthe, dellä, tuli repo naisten
i naisil stolal kyrsit segoite- pirttiin, ja naisilla oli pöy-
tud patha; n'etsän reboi raas- dällä kyrsäsiä seoitettu pataan;
mestan söi, i padan kumois sen taikinan repo söi, ja ku-
itselese päha, i jookseskans mosi padan päähänsä, ja al-
mööst dorogat, möte metsha. koi taas juosta tietä myö-
I dorogal homais hän händi- ten metsään. Ja tiellä huo-
kahan, kudam jooksob hända- masi hän hukan, joka juoksee
ta i vongub. Reboi hänel ky- hännättä ja vonkuu. Repo ky-
sui: "händan kuna sinä jätit, syi häneltä: "kunne sinä, kum-
komaine, kun silai händat ei miseni, hännän jätit, kun sinulla
le?" N'etsä händikas reboile häntää ei ole?" Hukka alkoi
p'enitseskans: "sä mintai käs- nuhdella repoa: "sinä minua käs-
kit d'erevn'aha isttase lähtken kit kylään istuutumaan lähteen
reunale, minä kuin istuimoi, reunalle, minä kun istuuin, niin
i händan milai lähtkehe kyl- hännän minulta lähteesen kyl-
mi, i sil aigal tultihe naised mi, ja sillaikaa tulivat naiset
vedele i mintai lötihe koron- vedelle ja löivät minua korennol-
doil pool surmha-sai, otva it- la puoli kuoliaksi, tuskin itse
se uidin." N'etsä reboi sanui pääsin pois." Repo sanoi hukalle:
händikahale: "i mintäi katsoske, "minuakin katsos, kummiseni,
komaine, muga-s'je lööthe, kun samoite lyötiin, kun minä tulin
minä tulin sintai d'erevn'aha kylään sinua vartioitsemaan;
vardeitsemaha; katso milai pään katso kaiken pääni löivät rik-
murettihe kaigen." -- -- -- ki." -- -- --
4. Myran och herden.
Kus'jiaine i paimen. Muuriainen ja paimen.
Paimen metsäs polti kus'jiais- Paimen metsässä poltti muuri-
pesän, kut kus'jiaine hänt ki- ais-pesän, kuin muuriainen hän-
bedas puri. Kus'jiaisel paha tä kipeästi puri. Muuriainen pa-
m'eles tegihe, a hänel muite hastui siitä, mutta muuten oli
oli vähä väget, ei voint pai- hänellä vähän voimaa, ei voi-
ment peksta. Siit sutundas nut paimenta pieksää. Suutuksis-
läks Jumalan noste, paimnen saan läksi Jumalan luoksi, pai-
päle s'alimahase, mis'e paim- menen päälle valittamaan, että
ned äijän leibmuruit pantas paimenet panevat paljon leipä-
maha; hän ei rohtint sanoda muruja maahan; hän ei rohjen-
paimnen pääle pesän poltan- nut sanoa paimenen päälle pesän
dat, mis'e hän eismäigi itse poltantaa, että hän ensin it-
hubin radoi paimnele: hänen se pahoin teki paimenelle:
puri kibedas. Jumal sanui: "voi- häntä puri kipeästi. Jumala sa-
bik uskta, praud om, min si- noi: "voipikin uskoa, tosi on,
nä pagiset, a omadik silai mitä sinä pakiset, mutta onko si-
nähjad i svidetel'at; minä mui- nulla näkiöitä ja todistajia;
tei en voi teit sudta." minä muuten en voi teitä tuomi-
Kus'jiaine läks nähjit ets- ta." Muuriainen läksi näkiöitä
maha, i mendes dorogal yks- etsimään, ja pakisee tiellä men-
näse itsese ked pagisob: "mi- nessä yksin itseksensä: "minun
lei pidab hämehauk löyta, n'et- pitää löytää hämähäkki, se hä-
sä hämehauk t'edab paimnen mähäkki tietää paimenen työn,
radon, mis'e hän elab joga sillä hän elää joka päivä niit-
päivän n'emiden koiriden ked." ten koirain kanssa."
Hän i löys hämehaugun i Hän myös löysi hämähäkin ja
sanui hänele: "tule milei, vei- sanoi hänelle: "tule minulle,
koi, nähjaks, minä paimnen veikkonen, todistajaksi, minä
ked Jumalan-no sudimoi." paimenen kanssa Jumalan luona
Hämehauk kysui: "mi teil mu- keräjöitsen." Hämähäkki kysyi:
gomit tegihe keskustoit, i mis "kuin teillä mokomia keskustoita
to suditoisei?" syntyi, ja mistä te keräjöitset-
Kus'jiaine ei sanont, min- te?" Muuriainen ei sanonut, min-
t'ähte sudtihesei, tolko sa- tähden keräjöitsivät, hän vaan
nui hän hänele: "silei pidab sanoi hänelle: "sinun pitää tul-
tulda, Jumal itse sintai kutsui." la, Jumala itse kutsui sinua."
Hö tultihe Jumalan noste, He tulivat Jumalan luoksi,
i Jumal netsil hämehaugul ky- ja Jumala alkoi kysyä hämähä-
syskans: "nägidik sinä, mise kiltä: "näitkö sinä, että pai-
paimen äijän leibmuruit pa- men paljon leipämuruja maahan
nob maha?" Hämehauk sanui: panee?" Hämähäkki sanoi: "pai-
"paimen ei le väär, hänel ei men ei ole syypää, hänellä ei
le mugoist sijat, kas söda, ei ole mokomaa sijaa, kussa syö-
stolat, kudamol leib t'sapta; dä, ei pöytää, jolla leipä leika-
hänel kons joudei 'aig, siit ta; konsa hänellä on joutava
hän i sööb." Jumal sanui hä- aika, niin hän syö." Jumala sa-
mehaugule: "sinun n'etsä pa- noi hämähäkille: "se sinun pa-
gin praud, a sinä kus'jiaine heesi on tosi, mutta sinä muu-
kaigen k'elastat; mint'ähte si- riainen valehtelet kaikki; min-
nä itseis lähelisen pääle vihan tähden sinä lähimäisesi päälle
kandat?" I Jumal andoi ku- vihaa kannat?" Ja Jumala an-
s'jiaist palikal selgha, i lykais toi muuriaista paalikalla sel-
häntast taivhas-päi maha, i mu- kään, ja lykkäsi hänen taivaasta
ga hän eeskäi keskel katteis, maahan, ja niin hän siitälä-
a hämehaugun Jumal ot' i hin keskeltä katkesi, mutta hä-
lasketi noral maha sent'ähte, mähäkin Jumala otti ja lasket-
min hän praudan pagis', i it- ti nuoralla maahan sentähden,
sese lähelisen päle ei vihat kun hän toden puhui ja lähimäi-
kandant. I siit päivas-sai te- sensä päälle ei vihaa kantanut.
gihesei hämehaugul itselase Ja siitä päivästä tekeysivät hä-
norad, kudamoil voib ylähaks mähäkillä itsellänsä nuorat,
da alahaks kävyda, a kus'jiai- joilla voipi ylös ja alas käydä,
ne siit aigas-sai kahtes palas, mutta muuriainen siitä ajasta
kut hän langeis ylähän-päi: alkain on kahdessa palassa, kun
kesk tegihe hoik, pä da ta- hän lankesi ylhäältä päin: keskus
gam sangtad. tuli hoikka, pää ja perä paksut.
5. Katten och mössen.
Kas'ji i hired. Kissa Ja hiiret.
D'erevn'as oli kas'ji uhtei Kylässä oli aika iso kissa,
suur, kudam kaikit hirit sööb; joka syöpi kaikki hiiret, kus-
kus löytab, siit i tabadab i sa löytää, siinä tavoittaa ja
sööb. I n'ene hired, kudamod syöpi. Ja ne hiiret, jotka lopul-
lopud jätihe, keraisihesei la jäivät, keräysivät kaikki yh-
kaik yhlhe sijaha i ussoveti- teen paikkaan ja neuvottelivat,
tehe, mi n'etsile kas'jile tehta, mitä sille kissalle tehdä, ja
i kaikis tobjin hiir se dumai kaikkein suurin hiiri se arve-
i pagisob: "kerakkamai mö kai- li ja pakisee: "kerätkäämme yh-
kin d'engoit, ostkamai kellon teisesti rahoja, ostakaamme kel-
i sidokamai ne'tsile kas'jile lo ja sitokaamme sille kissalle
kaglaha; kun hän tuleskandob kaulaan; kun hän alkaa tulla kel-
kellon ked, muga mö kulis- loneen, niin me kuulemme ja
tamai i kaik pagenemai." D'en- pakenemme joka ainoa." Rahat
gad ho k'eratihe i kellon os- he keräsivät ja ostivat kellon,
tetihe, a ken heis n'etsän si- mutta ken heistä menee sito-
doskandob kas'jile kellon kag- maan sen kellon kissalle kau-
laha: yksin eba rohtkoi, i hot laan: yksin eivät rohkene, ja
kaigin mäntas, hän n'etsä ka- jos kaikin menevät, se kissa
s'ji heit sööb. Kellot ei roh- syöpi heidät. Kelloa ei rohjen-
titud ni-ken mänta sidomaha. nut kenkään mennä sitomaan.
Hiril d'engad mäntihe uhtei, Hiiriltä rahoja meni paljo, kel-
kel muitei jäi, kun edelpäi ei lo jouten jäi, kun edeltäpäin ei
dumaitud, mis'e heis sidojit tuumattu, että heissä sitojata
ei le. Mitte tahtot raat, kun ei ole. Mikä työ tahtonsa, kun
edelpäi et dumai, kävub kut edeltäpäin et ajattele, käypi
hiril kellon sidont. kuin hiirillä kellon sidonta.
6. Tranan, räfven, anden och hönan.
Kurg i reboi. Kurki ja repo.
Kurg jäi talveks, reboi tu- Kurki jäi talveksi, repo tu-
li, kysub: "kut silei kurg elä- li, kysyi: "kuinka sinä kurki
da?" Kurg sanoi: "mi minun elät?" Kurki sanoi: "mitä mi-
elämises, kun milai ni-mitä sö- nun elämisestäni, kun minulla
mist ei le." Reboi sanui: "o- ei ole mitään syömistä." Repo
penda sä mintäi, kurg, lend- sanoi: "opeta sä minua, kurki,
maha, mä sintäi sötan talven." lentämään, mä sinua syötän tal-
Hän i söti talven, i tuli ke- ven." Hän myös syötti talven,
sä, "no, sanui, openda lend- ja tuli kesä, "no, sanoi, opeta
maha!" lentämään!"
Kurg sanob: "istutehe selg- Kurki sanoo: "istuutu sel-
ha, mä sintäi opendan!" Re- kään, mä sinua opetan!" Repo
boi istuihe i n'etsä kurg lent', istuutui ja se kurki lensi, len-
lent', lent', lent' ylähaks, i si- si, lensi, lensi korkialle, ja
gä jät' reboin, kudam langeis siellä jätti revon, joka lankesi
maha i katkais itsese jalgan. maahan ja katkaisi jalkansa.
I n'etsä kurg laskihe maha i Ja kurki laskihe maahan ja
kysub: "kuitei silei, reboi, leta kysyy: "kuinka sinulla, repo,
oli?" "Hyvä, sanob reboi, oli, lentää oli?" "Hyvä, sanoo repo,
a jalgan katkaisin." -- "No, oli, mutta jalan katkaisin." --
sanui kurg, kun katkaisit, ka "No, sanoi kärki, kun katkai-
katkaida!" sit, niin katkaise!"
Sors i kana. Sorsa ja kana.
Jäi sors talveks. Kana sa- Jäi sorsa talveks. Kana sa-
nob: "kut silei sors eläda?" noo: "kuinka sä sorsa elät?"
Sors sanob : "nälgha kolen, sö- Sorsa sanoo: "nälkään kuolen,
da ei le ni-mitä." N'etsä kana syödä ei ole mitään." Kana sanoi
sanui sorsale: "openda sä min- sorsalle: "opeta sä minua uimaan,
täi ujumaha, mä sintäi talven mä sinua talven syötän." Sii-
sötan." Siit i söti sorsat tal- tä myös syötti sorsaa talven.
ven. Tegihe kesä, "nygyide Tuli kesä, "nyt opetan,
opendan, sanui sors, astu sa- sanoi sorsa, astu pyydämme
mai yhtes räpusuden." N'etsä yhdessä rääpystä." Kana al-
kana ujuskans sorsan jälghe koi uida sorsan jälkeen ran-
rannas-päi i uptaskans. "Oi nasta ja upota. "Oi sorsa up-
sors uptan!" -- "Hot uptat, ka poan!" -- "Jos uppoat, niin
sä upta!" -- "Oi sors upsin!" uppoa!" -- "Oi sorsa upposin!"
-- "Hot upsit, muga upsit." -- "Jos upposit, niin upposit."
-- Hän i uppois kans. -- Ja kana myös upposi.
7. Tre bröder blifva rika.
Kolmen veljesen bohatunt. Kolmen veljeksen rikastuminen.
Endei eletihe kolmen velje- Ennen eli kolme veljestä ja
sed, i n'ene jagoihesei: yhtele ne jakoivat välillänsä: yhdelle
tuli gominlabidoine, toisele tuli riihi-lapio, toiselle kissa,
kas'ji, kolmandele niinkät'sine. kolmannelle niinikeränen. Se
N'etsä labidoisen ked vanhemb vanhin veli riihi-lapion kanssa.
velj läks rahfhasehe. Astui, läksi vaeltamaan. Astui, as-
astui, i tuli gomnaha, gom- tui ja tuli riihelle, riihessä
nas mus'jik rugeben pubtastab, mies ruista puhdistaa, jyvän
jyväisen kandab t'sogaha, a kantaa loukkoon, ruumenen toi-
runguden toishe. N'etsä sanui seen. Se poika sanoi hänelle:
hänele briha: "mäne mugoitt'e "mene mokoma rukiin puhdis-
rugehen puhtastaj kothe, kuni taja kotiin, sillaikaa kuin sinä
sinä sööt i havadan toot, sini syöt ja säkin tuot, minä ne
minä n'etsän rugehen selgitan." rukiit selvitän." Mies meni,
N'etsä mus'jik mäni, söi, i söi, ja kun tuli syömästä
kons tuli sömas-päi tagaisi, takaisin, olivat sillä pojal-
n'etsil brihal rugehed jo sel- la rukiit jo selvitetyt. Mies
gitetud. Mus'ijk kysub bänel: kysyy häneltä: "mikä kone
"mi silai n'etsä statjaine, ku- se sinulla on, joka rukiit sel-
dam rugehen sel'gitab?" "Om vittää?" "On minulla riihi-
milai labidoine", sanui briha, lapio", sanoi poika, ja osoit-
i osuti hänele labidoisen. Mu- ti hänelle lapioisen. Mies
s'jik kysub: "min sinä pagitset kysyy: "mitä sinä pyydät
n'etsiit labidoises?" Hän n'etsä siitä lapiosta?" Poika nos-
briha noust labidoisen seisma- ti lapion pystöön ja sanoi:
ha i sanui: "n'etsän kortan "sen korkuisen läjän raho-
kogon dengoit." Mus'jik i an- ja." Ja mies antoi, ja se
doi, i n'etsä briha läks kothe poika läksi kotiin ja rikas-
i bohatui. tui.
Toine velj sanob: "kut mi- Toinen veli sanoo: "kuinka
lai pidab bohatuda? Lähtta i minun pitää rikastua? Lähtenen
milei kas'jin ked rahfhase." minäkin kissan kanssa kulke-
I läks n'etsä velj keskmaine. maan." Ja se keskimäinen veli
Astui, astui, i tuli n'engoma- läksi. Astui, astui, ja tuli erää-
ha lidnaha, i katsob, vedetas sen kaupunkiin, ja katsoo, ve-
m'ehen hirile sömaks. Hän tävät miehen hiirille syödä. Hän
sanui: "min andatei, ka minä sanoi: minkä annatte, niin minä
mänen?" Hö äi dengoit hä- menen? He paljon rahoja hä-
nele toigotetihe. I mänöb n'et- nelle lupasivat. Ja mene se poi-
sä briha i panese aitha maga- ka ja paneikse maata aittaan,
ta, kudam täys hirakaisit. Kons joka oli täynnä hiiriä. Kun hii-
tuleskatas hirakaised händast ret alkavat tulla häntä syömään,
söömha, hän pääst kas'jisen si- hän päästi kissan povestansa, ja
sälis-päi, i n'etsä kas'ji rikoi se kissa tappoi heidät kaikki. Ja
heit kaigit. I mänthe homis- miehet menivät aamulla kat-
sol mus'jikad katsmaha: hira- somaan: hiiriä lavitsat täyn-
kaisit lautsalised täydet, kaik nä, kaikki tapetut, mutta yk-
rikotut, a yks hiir tobj istub si iso hiiri istuu miehen rin-
m'ehen rinthil. I nous n'e- tahilla. Ja nousi poika, tu-
tsä briha, tuli perthe i osut li pirttiin ja osoitti sen elä-
n'etsän sverisen, kudam kaik vän, joka kaikki hiiret tappoi.
hired rikoi. I kysui lidnan Ja kysyi kaupungin päämies:
isand: "min sä hänes pagitset?" "mitä sä siitä tahdot?" Hän
Hän libuti kas'jin korvis ylä- kohotti kissan korvista ylös
haks i sanui: "n'etsän kortden ja sanoi: "tuon korkuuden an-
andanet hobedat, ka i minä tanet hopiata, niin minä kis-
kas'jin andan." Hän i andoi, san annan." Hän antoikin,
i n'etsä briha tuli hobedan ked ja poika tuli hopian kanssa
kothe i bohatui jalost. kotiin ja rikastui suuresti.
Kolmans noremb velj sa- Kolmas nuorin veli sanoo:
nob: "lähtta muga i milei niin- "lähtenen muka minäkin niini-
kät'sisen ked rahfhase, mis'e keräsen kanssa ihmisiin, että
i milai bobatuda." I läks n'et- minäkin rikastuisin." Ja läksi
sä noremb velj, mäni, mäni, se nuorin veli, meni, meni,
tuli järven rantha i istuihe tuli järven rantaan ja istuutui
randaisehe i punoskans noran. rannalle ja alkoi punoa nuoraa.
I Vedehine nägisti bänen i Ja Wetebinen näki hänen ja
olgoti itsesä vonukan: "mäne lähetti pojan poikansa: "mene
katsmaha, min n'etsä mus'jik katsomaan, mitä se mies raa-
radab!" Mäni i sanob: "tät käsk taa!" Meni ja sanoo: "ukko
kysuda, min sinä radat." Hän käski kysymään, mitä sinä teet."
n'etsä briha sanob: "punon mi- Hän se poika sanoo: "punon
nä noran pagitase teis entsis köyttä vaatiakseni teiltä entis-
vosis n'edoimkan. A kun etei ten vuotten rästiä. Waan kun
andkoi n'edoimkat, kärin jär- ette maksa rästiä, käärin jär-
ven kät'sile, vedan veden pät'- ven kerälle, vien sen uunin
sile." N'etsä Vedehisen vo- perälle." Wetehisen pojan poi-
nuk mäni t'ätase loste i sanui: ka meni ukkonsa luoksi ja sa-
"oi t'ätoi! istub mus'jik järven noi: "oi ukko! istuu mies jär-
randas, punob noran i pagit- ven rannalla, punoo köyttä ja
sob meis entsis vosis ne- vaatii meiltä entisten vuotten
doimkan. A kun emai andkoi rästiä. Waan kun emme maksa
nedoimkat, kärib järven kät- rästiä, käärii järven kerälle,
sile, vedab veden pätsile." viepi uunin perälle." Ukko sa-
T'ät sanob: "nah n'etsile mi- noo: "vie sille minun sauvaa-
nun palits; kut hän lykaidab ni; kun hän nakkaa sen sau-
n'etsän palitsan sinus ylömba, van korkiammalle, kun sinä,
ka i kärib järven kät'sile, ve- niin myös käärii järven keräl-
dab veden pät'sile." le, viepi uunin perälle."
Vonuk mäni n'etsän palit- Poikanen meni sen sauvan
san ked i sanui mus'jikale: kanssa ja sanoi miehelle: "uk-
"t'ät käsk sintäi n'etsän palit- ko käski sinun tuon sauvan
san lykaita; kun sinä ylömba nakata; sinä ylemmäksi nak-
lykaidat, kut minä, ka i den- kaat, kun minä, niin me rahat
gat andamai." Hän n'etsä Ve- annamme." Se Wetehisen po-
dehisen vonuk itse lykais edel jan poika nakkasi ensin uhka
uhtei ylahaks, i kons largeis, korkialle, ja kun putosi, puoli
pool palitsat upponis maha. sauvaa upposi maahan. Se
N'etsä briha sanoi: "noustas- mies sanoi: "nosta'pas sauva
ke palits maas-päi i andaske maasta ja annapas minulle;
minule; minä sinun jälgit en minä sinun jälkiäsi en rupea
noustaskande." I Vedehisen nostamaan." Ja Wetehisen po-
vonuk noust palitsan i andoi jan poika nosti sauvan ja an-
n'etsile brihale. I hän ot' n'et- toi sille miehelle. Ja hän otti
sän palitsan käthe i sanob: "pust sen sauvan käteensä ja sanoo:
tuldas pilved, minä lykaidan "annas pilvet tulevat, minä nak-
palitsan n'enihe pilvihe, hän i kaan sauvan niihin pilviin,
sinne tartub." "Oi, sanui Ve- sinne se myös jääpi." "Oi, sa-
dehisen vonuk, ala lykaida! noi Wetehisen pojan poika, elä
t'ätain mintäi lajib i lööb." I nakkaa! ukko minua toruu ja
mäni palitsan ked t'ätase loste lyöpi." Ja meni sauvan kanssa
i sanui hänele, mi ladib pil- ukkonsa luoksi ja sanoi hänelle,
vihi tartutada mus'jik palitsan. että mies hankkei pilviin tartut-
Vedehine sanui hänele: "mäne tamaan sauvan. Wetehinen sanoi
kutsu händast hebot kandmaha hänelle: "mene kutsu häntä he-
ymbri järves!" voista järven ympäri kantamaan!"
Mäni vonuk i sanui mus'ji- Meni poikanen ja sanoi mie-
kale: "t'ätain käsk sintäi hebot helle: "ukko käski sinua he-
ymbri järves kandmaha, ku- voista järven ympäri kantamaan,
dam se paremba kandab; kun ken se paremmin kantaa; kun
sinä kandat, ka i dengad an- sinä kannat, niin rahat annam-
damai." N'etsä Vedehisen vo- me." Wetehisen pojan poika
nuk kandaskans edel, kins'joit, alkoi ensin kantaa, kiinnitti,
kins'joit, kins'joit, i ei voint kiinnitti, kiinnitti, ja ei
kantta, a briha kun ot hebon, istui voinut kantaa, mutta mies kun otti
ratshile, ajoi hänel ymbri järves. hevoisen, istui ratsahin, ajoi hä-
Mööst läks n'etsä Vedehisen nellä järven ympäri. Taas läksi
vonuk, mäni i sanui t'ätale: Wetehisen pojan poika, meni ja
"oi t'ätoi! minä en voint he- sanoi ukolle: "oi ukko! minä en
bot ni mitä kantta, a kun mu- voinut hevoista mitenkään kan-
s'jik jalgoil keskhe fatij hebon, taa, mutta kun mies jalkainsa vä-
kandist' ymbri järves, da ei liin tempasi hevoisen, kantoi jär-
ni higostunt." ven ympäri, ja ei hiostanutkaan."
Vedehine sanui hänele: "mä- Wetehinen sanoi hänelle:
ne, kutsu jättho händast; hän "mene kutsu häntä kilpajuoksuun,
kun jätab sinun, ka i kärib jos hän jättää sinun, niin kyl-
järven kät'sile, vedab veden lä käärii järven kerälle, vie
pät'sile." sen uunin perälle."
Läks netsä Vedehisen vonuk, Läksi Wetehisen pojan poi-
tuli i sanui mus'jikale: "t'ät käsk ka, tuli ja sanoi miehelle: "uk-
sintäi jättho kutsta, kudam ko käski sinua kilpajuoksuun,
meis jätab toisen, kun sinä ken meistä jättää toisen, kun
jätät, ka i d'engad andamai." sinä jätät, niin rahat annamme."
N'etsä briha sanui hänele: "nak- Se mies sanoi hänelle: "tuossa
hus kaskudes om milai kolm- kaskessa on minulla kolmiöinen
öine poig; i hän jätab sintai. poika; sekin sinun jättää. Me-
Mene i kis'ni sigä, siit hän ne ja karjaise siellä niin hän
sinun ked jättho lähtob." Hän sinun kanssasi jättöön lähtee."
i mäni i kis'nij, i penshas-päi Hän meni ja karjaisi ja jänis
jänis jookseskans, da jät' hän- alkoi juosta pensaasta, ja jätti
dast. N'etsä vonuk tuli tagaisi hänen. Poikanen, tuli takaisin
i sanui t'ätalese: "oi t'ätoi! ja sanoi ukollensa: "oi ukko!
kolmöine laps da mintai jät." kolmiöinen lapsikin minun jätti."
"Mäne, sanui Vedehine, da "Mene, sanoi Wetehinen, ja
kutsu händast völ bortsale." kutsu häntä vielä painelolle."
Hän i mäni i sanui: "t'ätain Hän meni ja sanoi: "ukko käs-
käsk bortsale kutsta, kudam ki painelolle kutsua, ken sor-
sordab toisen; kun sinä sor- taa toisen; kun sinä sorrat,
dat, ka i d'engad andamai." niin rahat me annamme."
Hän n'etsä briha sanui: "mä- Mies sanoi: "mene tuonne
ne nakhu pikkuisehe, om mi- pikkuisen, on minulla pensaan
lai penskan taga sada voosne takana satavuotinen ukko, lyö
uk, iske händast dubinal, i sitä kepillä, hänkin sinun sor-
hän sintai sordab." taa."
Hän mäni, sigä penshan ta- Hän meni, siellä pensaan
ga kondij, hän isk dubinal, i takana kontio, hän löi kepillä,
kondij skotsij i tabasihe hän- ja kontio hyppäsi ja tavoitti
dast, i vanut', vanut', vanut', hänen, ja muokkasi, muokkasi,
i p'eks' hänt pool surmha-sai. muokkasi ja pieksi hänen puolin
Hän vähäs henges tuli t'ätase kuoliaksi. Hän vähissä hengin
loste i sanoi t'ätalese: "oi t'ä- tuli ukkonsa luoksi ja sanoi ukol-
toi! i sada voosne uk mintai lensa: "oi ukko! satavuotinen
p'eks' i vanut' surmha-sai." "Mä- ukkokin pieksi ja vanutti minun
ne, sanui Vedehine, kysu mu- kuoliaksi." "Mene, sanoi We-
s'ijkal, äijänik hän pagitsob n'e- tehinen, kysy mieheltä paljonko
doimkat?" Hän i mäni i ky- hän vaatii rästiä." Hän meni
sui: "äijänik sinä pagitset n'e- ja kysyi: "paljonko, sinä vaadit
doimkat?" Hän sanob: "yks n'et- rästiä?" Hän sanoo: "yhden täy-
sä täys kolpakoinen kuldat." I den hatullisen kultaa." Wete-
mäni n'etsä Vedehinen t'ätase hinen meni ukkonsa luoksi ja
loste i sanui hänele: "yhten sanoi hänelle: "hän vaatii yh-
kolpakoisen pagitsob kuldat täy- den hatullisen täynnä kultaa."
den." A netsä briha karan Mutta mies kaivoi kuopan maa-
kaivui maha i kolpakoishe rei- han ja laitti reijän hattuun, ja
gun tegi, i sigä karan pääl pi- piteli hattua siinä reijän pääl-
deli kolpakost. I Vedehine toi lä. Ja Wetehinen toi kultia
kuldit mus'jikale kolpakoishe, miehelle hattuun, ja ne kullat
i n'ene kuldad karaha mänthe, menivät kuoppaan, ja Wetehi-
i Vedehine kandist', kandist', nen kantoi, kantoi, ja täytti
i täyt' n'etsän karan i kolpa- sen kuopan ja hatun. Mies
koisen. I pani n'etsä briha pani kullat säkkiin ja läksi
kuldad havadaha i läks kot'he. kotiin. Ja tuli kotiin ja al-
I tuli kot'he i eläskans bohatas koi eleskellä uhka rikkaasti
uhtei lujas itsese veljesiden veljestensä kanssa. Ja niin
ked. Da i völ elätas da oldas. ovat ja elävät vieläkin.
8. Några ordspråk och gåtor.