Istuin, istuin illat ja harmajat yöt
ja katselin järven pintaa;
taivas oli pilvessä, kalvava kaiho
kuohutteli raukan rintaa.
Tuolta, tuolta selkien toiselta puolta
oottelin armahinta; kauan,
kauan kaipasin nousua päivän,
ikävöin mä ihaninta.
Päivä sieltä nousi, kun sotkana sousi
lintuni järven pintaa;
toisen oli vanki, mut omaksein hankin,
painalsin sen vasten rintaa.
Häiksi siniloimelle päivätär kutoo
kangasta kultaisinta;
linnut nyt laulaa, on rinnassain rauha,
elämäll' on toinen hinta.
_Esirippu_.