Laulu N:o I.
Miksi näin on murhe mulla,
Hurjasi' aina sydän lyö?
Rauha sieluun jos vois tulla,
Sujuis sukkelammin työ.
Kestän vielä, vuoden vuotan,
Ehkä ottaa armahain.
Hälle raadan, häneen luotan,
Häntä yksin lemmin vain.
OLLI (tulee juosten aitan takaa portista, päitset kädessä). Voi, voi,
kuinka surullista nuottia Riikka nyt vetelee.
RIIKKA: Olli, hyi! Säikäytit niin, että sydän nousi kurkkuun.
OLLI: No, sielläpähän se sitte taukoaa niin hurjasti lyömästä.
RIIKKA: Kuuntelitkos taaskin?
OLLI: Mikäs olisi estänyt minua aitan nurkan takana seisomasta, kun
tiesin sinun minulle laulavan.
RIIKKA: Sinulle? Mokomakin hulivili!