1. Läksi veljekset vesille,
Emon lapset lainehille;
Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Vesillä viheltämästä,
Lainehilla laulamasta,
Venehessä vieremästä,
Purressa parahtamasta.
2. Oli veljekset vesillä,
Emon lapset lainehilla;
Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Suolimasta siian suolta,
Hauin vuolta vuolimasta.
Syömästä kalankutuja.
Noin se virkkoi Väinämöinen,
Ennensyntynyt pakisi,
Nuoremmalle veiollensa:
"Ei sinun pitäisi syöä,
Ei sinun, ei muienkana,
Siian suolta, hauin vuolta,
Ahvenen alaista puolta,
Kuujasen kutumäitiä."
3. Tuli veljekset vesiltä,
Emon lapset lainehilta;
Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Yksin öillä kulkemasta,
Humalassa huutamasta,
Maantiellä makoamasta,
Syänyöllä soutamasta.
Vaan ei kiellyt Väinämöinen,
Evännyt suvannon sulho,
Hukkuvata huutamasta
Kuollutta makoamasta.
4. Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Atroa poron perästä,
Lapinmaasta taikinoa;
Kielti uimasta uhalla,
Veikan vettä soutamasta.
5. Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kukkaroa paikattua,
Vyöltä miehen naimattoman;
Kielti työtöntä taloa,
Toukoa tekemätöntä.
6. Kielti vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti maata miehetöntä,
Kirvehetöntä kyleä,
Eloa emännätöntä,
Koiratonta kartanoa.
7. Vielä kielti Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kullalle kumartamasta,
Hopialle horjumasta,
Vanhan nuorta tahtomasta,
Kaunista käkeämästä.
8. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Kaunis on kattila tulella,
Vaikka vettä kiehukohon;
Hyvä mieli miehen päässä,
Vaikka ilman istukohon —
Väki ei väännä hartioita,
Säre ei mieli miehen päätä.
9. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Hoia hongaista venettä,
Hoia hongan vestäjätä;
Pah' on orja palkatonna,
Paha paljon palkan kanssa —
Osallahan mies elävi,
Koira toisen kohtalolla.
10. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Suo vilja vihattavalle,
Pahat raukoteltavalle!
Hullu saapoa vihaavi,
Siitä saapi saamatonki,
Viha viepi viljan maasta,
Kateus kalan veestä.
11. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Aina auttavi Jumala,
Ajan kunkin katkasevi;
Viipyen erät paremmat,
Kauan ollen kaunihimmat —
Harvoin syötti harva verkko,
Silloin suurilla kaloilla.
12. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Jumalass' on juoksun määrä,
Ei miehen ripeyessä;
Juokseva johonkin saapi,
Käypä kauas kerkiävi —
Usein käypi käypä härkä,
Kun jo hengästyi hevonen.
13. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Sitä kuusta kuuleminen,
Jonka juuressa asunto;
Kiitä muille muita maita,
Itselle omia maita —
Omat maat makuisimmat,
Omat metsät mieluisimmat.
14. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Väli on väätyllä vitsalla,
Väli vääntämättömällä;
Mies tulevi neuvotusta,
Koira neuvomattomasta —
Tieto ei miestä tieltä työnnä,
Neuvo syrjähän syseä.
15. Sanoi vanha Väinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Soisin Suomeni hyväksi,
Karjalani kaunihiksi;
Hyvin aina elettäväksi,
Kunnialla kuoltavaksi —
Laiskat Lappihin menevän,
Muut veltot Viron vesille.