1. Jos nähdä tahdot ihmemaan,
Niin käyös Pohjolaan!
Näät Pohjan taivaat tuliset,
Se» hongat helmioksaset,
Sä näet Suomenmaan.
Siell' aalto rantaa suutelee
Ja rannan kuuset kuiskailee:
Tää meidän ompi maa.
2. Ja sit' ei lahjaks Luojaltaan
Sen kansa saanuttaan;
Se miesten sydänhurmehet,
Se äitiensä kyynelet
Toi hinnaks isänmaan.
Se työnsä hikikastehin
Loi laihot itse vuorihin,
Ja sai ne kasvamaan.
3. Vaikk' ompi tuskat tuhannet
Sen lapset kokeneet,
Ei kuitenkaan oo kuolemaan
Tää käynyt kansa Suomenmaan,
Se käy vaan elämään.
Sen rikkaus on rakkaus,
Sen voima — itseluottamus
Ja usko Jumalaan.
4. Jos hornan henget herättäis
Taas hahmot sortajain,
Jos haudoistansa nousemaan
Ja Suomeamme sortamaan
Ne käydä koettais,
Niin sortajansa surman sais,
Kun miehet Suomen kohoais
Ja maansa pelastais.
5. Tää maa on kehto Kalevan,
On helmi Pohjolan
Ruunussa Kaikkivaltiaan,
Se Pohjan sädepalollaan
Saa tähdet sammumaan.
Sen loihtulauluin säveleet
On kaikkialla kaikuneet,
On taivaat tenhoneet.
6. Jos nähdä tahdot ihmemaan,
Niin käyös Pohjolaan!
Siell' aalto rantaa suutelee,
Ja sulle kuuset kuiskailee:
Sä näet Suomenmaan.
Sen rikkaus on rakkaus,
Sen voima — itseluottamus
Ja usko Jumalaan.
10.* Laps Suomen.
1. Laps Suomen, älä vaihda pois
Sun maatas ihanaa!
Sill' leipä vieraan karvast' ois
Ja sana karkeaa.
Sen taivas, päiv' on loistoton.
Sen sydän sulle outo on.
Laps Suomen, älä vaihda pois
Sun maatas ihanaa!
2. Laps Suomen, kaunis sull' on maa
Ja suuri, loistokas.
Veet välkkyy, maat sen vihoittaa.
Sen rant' on maineikas.
Yö kirkas, päivä lämpöinen
Ja taivas tuhat-tähtinen.
Laps Suomen, kaunis sull' on maa
Ja suuri loistokas.
3. Laps Suomen, armas maasi tää
Siis muista ainiaan!
Sull' onnea ja elämää
Ei muuall' ollenkaan.
Jos minne tiesi olkohon,
Niin juures synnyinmaassas' on!
Laps Suomen, armas maasi tää
Siis muista ainiaan!
11.* Suomen valta.
1. Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss' on suoja Suomenmaan;
Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, riennä, Suomen kieli.
Korkealle kaikumaan!
2. Suomalaisen kuokka, aura
Kyntäneet on Suomenmaan;
Kasvoi vehnä taikka kaura,
Maa on meidän perkamaa.
Kelläs täss' ois äänen vuoro
Meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
3. Suomalainen yksin kesti
Ruton, näljän aikana,
Uksin miekallansa esti
Vihollisen maastansa;
Suomalain siis yksin käyköön
Käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse. Suomen kieli.
Korkealle kaikumaan!
4. Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Ruijan-suu,
Sun on. Suomalainen, mahti,
Jok' ei oo kenenkään muun,
Sillä maalla sie oot vahti;
Älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!