_Henrik Kurki_, jäljessään _Niklas, Järkä_ ja muita, lähestyy. Kumartuu
kaatuneitten puoleen, nousee, astuu hitaasti sisään.
HENRIK (syvästi liikutettuna). Kenessä on syy?
NIKLAS (oviaukon luota). Sinussa ja hänessä — — ja meissä. (Poistuu
vainajien luo.)