PÄIVÖ. Hyvin tahdoin, pahoin tein. Nyt maan tasalle alenen. Ethän
pahalla muista?
RAUNI (arvoituksellisesti). Olen lähelläsi ja — — lämmin kuin oma
veresi.
PÄIVÖ (onnellisena hymyillen, kuin ihmetellen). Olet lämmin ja rakas
kuin vuotava vereni. (Kääntyy, kulkee kohti oviaukkoa, seisahtaa
ovella, katsoo vielä kerran Rauniin kuin hyvästijätöksi koko elämälle;
astuu muutaman askeleen taustalle, jää seisomaan.) Rauni on seurannut
loitolta Päivöä, kiirehtii äkkiä ulos Päivön rinnalle. Jouset
särähtävät, molemmat kaatuvat. Hiljaisuus.