RAUNI. Jantukan palvoskivellä pisaroi parhaillansa — — (melkein
huutaen) viattoman veri!
PÄIVÖ (kääntyen Sarren puoleen, tiukasti). Sarre?
SARRE (lyhyesti, viekkaasti). Käskysi mukaan.
PÄIVÖ (vielä enemmän ymmällään; harppaa ulko-ovelle). Aimola! (Palaa
takaisin; aluksi epäröiden.) Jos niinkin olisi — — Rauni, et riutune
suruun — — (Tavaten taas koko voimansa.) Pojan toisenkin tehnet — —
minulle ja itsellesi!
RAUNI (kylmästi, järkähtämättömästi). En itselleni, en sinulle.
PÄIVÖ (sanojen alla epäröinti ja hätä). Minä voitan — — ennen huomista
päivää. Silloin — — vien sinut Ilmolaan ja outamaihin kauemmaksi vielä.
Jätämme taakse jängät ja kiveliöt, samoamme virrasta virtaan. Ja sinä
Rauni, kuin kuningatar myötä! — Saat ratsastaa sinisellä satulalla,
allasi vapiseva sälkö ja harteilla silkkinen viitta — ja mitä tuonkaan?
Tukulmista ummiskengät pienet ja Saksan sametista hienoiset pitimet — —
RAUNI (keskeyttäen, kylmällä ivalla). Entä itsellesi? Jalkaasi kiviset
kengät, kaulaasi kivinen harkko.