_Päivö_ tulee ulkoa.
PÄIVÖ (riemuissaan, Sarrelle). Kuin lento-oravat — — puulta puulle
pakenivat. Oli kuin riistan ajoa, ei miekallista sotaa. Mutta hyvä
näinkin. Säästyipä miesten jäntereihin voima. Se kyllä tänä yönä
tarvitaan. (Huomaa samassa seisovansa päällikköviitalla, katsoo
kummissaan, nostaa sen maasta, satutettuna, pahoitellen.) Ken on
tällaista tehnyt? Kuin nurjuksen nuttua — — maata pitkin laahannut —
— (Sarreen päin kääntyen.) Oletko ketään nähnyt? (Puhdistaa viittaa
hellävaroen; ihmetellen.) Miksi et vastaa?