PÄIVÖ (kuin pelkäisi jäädä yksin; käheästi). Älä lähde, Sarre.
Katso, tunturi on harmaa — (Kääntyy takaisin; keskinäyttämöllä,
kummastuneena.) Otsa on hiessä, ruumis on heikko, kuin tautia keräisi.
(Siirtyy oikealle ja nojaa väsyneenä päätänsä seinällä riippuvaan
päällikköviittaan.)
SARRE istuutuu hiljaa taka-alan jakkaralle.
PÄIVÖ (väsyneesti, tuskalla). Sarre, joka tuulesta he tulevat. Tämän
punaisen viitan he tahtovat hartioiltani riistää ja heittää arpaa — —
ainoasta onnestani. (Edeten etualalle.) Ja omat mieheni! Ne, joiden
osattoman elämän tahdoin muuttaa osalliseksi, ne salahautoja kaivavat
ja peittävät pohjan terotetuin seipäin. (Sarren puoleen kääntyen.)
Eivätkö he ymmärrä, että meillä on susien taistelu susia vastaan?
(Kuulee askeleita, kuin näkisi aaveita.) Ken siellä?