Aimola tulee näkyviin, selkä käännettynä oviaukkoa kohti.
AIMOLA (vielä näkymättömissä oleville miehille; käskevästi, kuin
voittaakseen melun). Pysähtykää! Tolloturvat kiinni! (Rauhallisemmin.)
Vuottakaa siellä! Vastauksen saatte oitis. (Tulee telttaan; synkästi,
moittivasti.) Nyt saatiin sammakoita apajasta. Miehet nurisevat. Eivät
taivu liittoon vihavenäläisen kanssa.
PÄIVÖ. Mielettömät! Kemin ja Tornion kauppakuntain koko sotajoukko
seisoo jo Kemiläissaaressa. Rauha tuli idästä kuin ihme ja pelastus.
Ilman sitä olisimme tukehtuneet kahden kallion väliin — —
AIMOLA. Ne tahtovat tapella.
PÄIVÖ. Sitä saavat tarpeeksi asti. Kohta hämärtyy ilta, lähdemme
Kivikiiraan ja sieltä yön tullen jään yli vihamiesten kimppuun. Mene,
sano se heille.
AIMOLA. Menen ja sanon. Mutta sanottava on myöskin, että — — ei ole
omakaan mieleni tässä kehnossa rauhassa mukana.
PÄIVÖ. Kehnossa? Unarin itäraja on nyt hämäläistä maata, laajemmalti
kuin koskaan ennen. Tein rauhan voitetun kanssa, en voittajan.
AIMOLA (puoliksi itsekseen). "Olet kehnompi kehnoa miestä" sanoi
sisaresi lähteissämme. Jos vielä karjalaista kosimme, hän on halveksiva
minua kuin petturia ja äpärää.
PÄIVÖ. Kun olemme voittaneet miekat, voitamme myöskin mielet, niin
naisten kuin miesten.
AIMOLA (surullisena). Ei muutu siitä jalommaksi teko. — Kehdosta
saakka olen kuullut hoettavan: "Karjalaiset liuhuparrat ja pakanat."
Pojasta asti olen jännittänyt jousta pakanoita vastaan, en myötä. —
Itse itseäni kehnoksi soimaan. Mutta — — käskysi täytän. (Poistuu
ulkö-ovesta, palaa heti oviaukolta takaisin; hämmästyneenä.) Kenttä on
tyhjä! Ja äsken oli päätä kuin mätästä — —
PÄIVÖ. Ovatpa talttuneet.
AIMOLA. En usko.