Pimeydestä astuu esiin Sarre.
SARRE. Vanhempi on tullut, iskee veljeänsä takaapäin. Ja nuorimuksen
rinta on karjalaisia vastaan. (Istuutuen Jantukan viereen kivelle.)
Olin karjalanmiesten pakinoilla.
NAIHO. Mitä voitit?
SARRE. Rauhan ja liiton nuoremmalle.
JANTUKKA (hetken vaitiolon jälkeen; painavasti). Nuorempi ei saa
voittaa.
SARRE. Harteillamme on kolme vierasta voimaa. Jos kaksi sortuu, aina
yksi jää. Lempein on niistä nuorimuksen valta.
JANTUKKA. Näet vaaksan, et virstaa. Olet oman tahtosi tolalla, et
laella, jolla seisoo lapinlasten heimo ja sen kohtalo isästä poikaan.
Nuorimus on saatettava tuhoon, sillä se on sankarin lajia.
SARRE. Miksi sankari tuhottava?
JANTUKKA. Toiset taivuttavat niskan ja voittavat meiltä vihan, joka
on lastemme turva. Sankari voittaa mielet ja sydämet, ja siinä on
saamelaisten tuho. Ken vihasta luopuu, on luopio.
SARRE. Entä, helpompi elämä, suurempi hengen ja omaisuuden turva?
JANTUKKA. Olet Sarre rikkain, et viisain. Puolustat porolaumojasi,
itseäsi, ja luopiosukuasi, et heimoasi.