_Päivö_ ja _Niklas_ tulevat edellisen repliikin aikana ulko-ovesta ja
hetken kuluttua vasemmalta Johanna.
HENRIK (kääntyen Niklaan puoleen). Unari on otettava takaisin ja myös
sen itäranta on tehtävä pirkkojen veromaaksi. Sinä lähdet sinne,
Kemiläissaareen, nyt kesäksi ja syyspyyntiin. Urki kavalan Sarren
aikeet, mutta varoen. Tarjoa sopua, jos suostuu lahjanahkoihin ja
lisää kinkeriveroa, muuten uhkaat tulella ja sodalla. (Silmäten juuri
saapuneeseen Johannaan.) Siltä varalta, että ei taipuisi Sarre, vaan
vehkeilisi karjalaisten ja Novgorodin vihavenäläisten kanssa, olen
luvannut Johannan käden Haalogalannin maavoudille — —
JOHANNA (keskeyttäen). Se katkaise ja mukanasi vie, en seuraa itse.
MATHIAS (varoittavalla äänellä). Johanna, miehet tahtonsa mukaan,
naiset käskyn mukaan, se on meidän suvussamme laki.
JOHANNA. Olen antanut toiselle sanani, ja sydän vannoi mukana.
HENRIK. Ensi pyhäinmiesten päivänä ahkiossa makaat, Matarenkiin
mukanani lähdet. Siihen saakka tottelet, ei muuta.
JOHANNA (vaikenee, mutta kalpeana ja ylpeänä).
HENRIK (Päivölle). Sinusta käyn tekemään miestä. Ensin pääset
raatamaan, sitten vasta tekoihin. Lähdet vielä tänään sysmäisille
takamaille. Siellä on kaadettava juhannuskasket. Mukaan tulee
loismiehiä ja orjia. Mutta sinä et joukkoa käske, vaan Järkä, joka saa
pitää huolen siitä, että raadat aamusta iltaan. Sinun on aika tottua
pirkkojen tapaan: on kuultava päällikön sanaa.
PÄIVÖ (tyynesti). Lähden mielelläni, päämies.
HENRIK. Muuten: Niklas jää tänä vuonna kotomieheksi, isännöimään taloa.
— Taatto, olenko neuvonut sukuamme oikein?
MATHIAS. Oikein. Elonsaantiin, veronsaantiin, riistaa ja kunniaa taloon
läpi autiomaitten, siinä on valtapirkkojen ikuiset käskyt. (Nousee.) Ja
kaikille teille: poikani, tyttäreni, muistakaa: suvun kesken on sovinto
laki, vierahille riita ja viha.
_Väliverho._