Samassa tulee oikealta _Henrik Kurki_.
HENRIK (pysähtyy korokkeella, Päivön ja Raunin kavahtaessa kauemmaksi
toisistaan, tuimasti). Tikka ja toukkako? (Ikäänkuin pyyhkäisisi
menemään ohi mahdottoman ajatuksen, naurahtaen leppoisasti.) Taisi olla
vain varpusen poika ja peipponen pesässä. (Päivölle.) Mene, hae Johanna
ja Niklas tänne ja itse palaa myötä.
PÄIVÖ (poistuu ulko-ovesta).
HENRIK (Raunille). En turhista kysele. Mutta yksi on varma: jos ken
sanankin lorukieltä sinun korvaasi visertäisi, on kuoleman oma. (Menee
oikealle, avaten oven, isälleen.) Isä, jaksanet tulla. (Palaten
takaisin, lähestyen Raunia; leppoisasti.) Sinä hoikka ja kaunis, älä
pelkää — — (Leikkiä laskien.) Hyvä on peukaloisen lentää suuren linnun
kohottimilla. — Nyt mene Toste-munkin pakinoille ja sano, että on
ristittävä poika, se kaunis poika.