HENRIK (iloisesti). Syliinkö käskivät? (Levittäen käsivartensa.) Saat
tulla kuin ehtoinen emäntä.
RAUNI (liikahtaa, mutta pysähtyy jälleen ja kääntyy poispäin kuin
itseensä sulkeutuen, tuska kasvoilla).
HENRIK (lähestyen, ottaen hartioista). Yhäkö vapiset? Ja allapäin kuin
toukka Tuonelassa? — Et ole enää ryöstönainen, et saunatyttö, joka
loukossa maltaita imeltää. Olet isoinen emäntä!
RAUNI (kuin pakoon väistäen). Ei ole ennen Kurjet piioista emäntiä
tehneet — —
HENRIK. Teen tahtoni mukaan. Toki on parempia löytty, vaan ei kolmesta
valtakunnasta somempaa toista. (Vetäen voimakkaasti Raunin lähellensä.)
Olet vertani myöten! Kun laskin yläiset kosket, sinut rannalla näin
kuin pakenevan saaliin. Olit arka kuin peura, kuin majava — pehmeänä
lymysit. Kun viiletin alaiset virrat, sinut aittamäellä emäntänä
näin, laahoit poikaa kantavana — − Kurjen poikia monia. (Menee, ottaa
kastemaljan.) En mitätöntä haasta — — tällä kastetaan poika ja nimeksi
pannaan Mathias Kurki. Mitäs sanot? (Panee maljan arkkuun; jälleen
lähestyen.) Ja ennen sydänkuita maavoudin ja Johannan keralla — —
oikeat papinhäät juodaan. Vieläkö epäilet?
RAUNI (väsyneesti; kasvot Henrikistä poispäin kääntyneinä). Minkä
tahtonet, sen käsket. Muilla ei muuta varaa — − kuin nöyrtyvän mielen.
HENRIK. Käsken muita, en sinua. Olet muuttanut miehen rinnassa mielen.
(Leikillisesti.) Olet taitanut majavanhampain purra ja taikoa.
RAUNI (naisellisen viekkaasti). Jos et käskene minua, et kieltäisi
varmaan, vaikka — − kummia tekisin?
HENRIK. Jos vaikka tuhmia tekisit, en kieltäisi tänään.
RAUNI (loittonee päättävästi ulko-ovea kohti, taka-alalta;
teeskennellen iloisuutta). Päästän vankiköydet Päivön ranteista irti!
Päästänkö?
HENRIK (rehdisti, iloisesti). Päästä ja laske — − ei tänään pitkiä
vihoja. (Raunin aikoessa kääntyä.) So-soo, sitä ennen luvasta lunnas —
− näytä poika.
RAUNI (osoittaen vasemmanpuolista ovea; kylmällä, salavihaisella
voitonriemulla). Tuolla on poikasi! (Kääntyy, rientää juoksujalassa
ulko-ovesta.)
HENRIK (astuu askelen kohti ulko-ovea kuin aikoisi pidättää Raunin,
käännähtää takaisin, pysähtyy hetkiseksi rypistynein kulmin, sitten
kääntyy hymähtäen kohti vasemmanpuolista ovea ja työntää sen auki,
mutta peräytyy kummastuneena ja suuttuneen näköisenä; tuimasti). Mikä
kehno siellä? Esiin matele!