_Johanna_ tulee vasemmalta tervetuliaistuoppi kädessä.
JOHANNA (ojentaen tuopin). Omaksi onnekseen jos joisi vieras, tulisi
antajallekin lykyksi.
AIMOLA (juotuaan). Jos lienkin vielä tiiman verran vieras, en kahta
enää.
JOHANNA (hymyillen). Niinkö kiire on päiväsellä ajan taulua kiertää?
AIMOLA. Hitaampi päivä kuin kosijalla mieli — − kun on kukkarossa
sormus. (Ottaa esille sormuksen, sitä näyttäen; iloisena.) Katso,
kantaan on sydän uurrettu seitsemän kukan keskeen ja kaksi kättä on
kuvattu neidon sydäntä ryöstämään. Suostutko ryöstäjän turviin?
JOHANNA. Suostuisinko, ei taipuisi päämies lunnaita ilman.
AIMOLA. Ne on koottu ja kerätty — − isoiset lunnaat. Veljesi jo
matkalla haastoi kihlajaismaljasta. Ei ole vastusta naittajasta, jos ei
naitettavasta.
JOHANNA (ojentaen kätensä). Niinpä sanani annan ja valana pidän, jos
miehenä pysynet. Kääntyisitkö kehnoksi teoilta, en taitu, en taivu,
vain ohitse katson.
AIMOLA. Ei ole kehnoja tekoja Aimolasta kuultu.
JOHANNA. Sen tiedän ja uskon. Jo tänään jos lautsalla istut päämiehen
osaveljenä, olen morsian sinulle. (Ojentaa kätensä; istuutuvat pöydän
viereiselle penkille.)