Mitä minä sain nähdä -- sitä ei minulla ollut aikaa mietiskellä ja
turhaa se olisi ollutkin. Minä astuin puutarhan aitaviertä.
Hopeapoppelit eivät vielä olleet pudottaneet yhtään lehteä, vaan
levitteliivät ja kimaltelivat upeina. Moniaan silmän-räpäyksen perästä
tuli niiden oksien välistä näkyviin Martin Petrovitsh'in piha ja
rakennus. Koko hovi näytti minusta puhdistetulta ja järjestetyltä;
kaikkialla näkyi alin-omaisen ja ankaran huolenpidon jälkiä. Anna
Martinowna ilmestyi kuistille ja sirristäen vaalean sinisiä silmiänsä
katsoi kauan lehtoon päin.
-- "Näitkö herraa?" kysäsi hän pihalla kulkevalta talonpojalta.
-- "Wladimirko Wasiljitsh'iä?" vastasi toinen, siepaten lakin päästään.
"Tuonnehan se taisi mennä, tuonne viidakkoon."
-- "Tiedän minä sen itsekin. Mutta eikö hän ole tullut takaisin? Etkö
nähnyt häntä?"
-- "Ka ... en ole."
Mies seisoi edelleen Anna Martinownan edessä, lakki kourassa.
-- "Saat mennä", virkkoi rouva. "Tahi ... maltas... Missä on Martin
Petrovitsh? Tiedätkö?"
-- "Niin, Martin Petrovitsh, niinkö?" vastasi mies laulavalla äänellä,
kohottaen vuoroin oikeata, vuoroin vasenta kättään, ikäänkuin osoittaen
jotakin suuntaa. "Siellähän se istuu tuolla lammen rannalla, ongenvapa
kourassa. Niin, siellä istuu ruo'istossa, ongenvapa kourassa. Kalojako
hän siellä onkinee, vai mitä."
-- "Hyvä. Saat mennä", virkkoi Anna Martinowna, "ja korjaa tuo pyörä
tuosta pihalta."
Mies juoksi täyttämään hänen käskyänsä. Anna Martinowna viipyi vielä
hetkisen kuistilla, yhä katsellen lehtoon päin. Senjälkeen hän vähäsen
häristi kädellään ja palasi verkalleen taloon.
-- "Aksjutka!" kuului hänen käskevä äänensä oven takaa.
Anna Martinowna oli ärtyneen näköinen, ja hänen muutoinkin ohuet
huulensa olivat omituisen lujasti puristuneet yhteen. Pukunsa oli
huolimaton ja valloilleen päästetty palmikko valui hänen hartioillaan.
Mutta sittenkin huolimatta hänen leväperäisestä puvustaan, hänen
ärtymisestään, näytti hän yhä vieläkin viehättävältä, ja minä olisin
mielelläni suudellut hänen kapeata kättänsä, joka sekin näytti
suuttuneelta ja jolla hän pari kertaa harmissaan heitti taakse tuuheaa
tukkaansa.