Suomensi Samuli S.
G. W. Edlund, Helsinki, 1886.
Kuningas Lear arolla.
Kerran talvi-iltana olimme koolla vanhan yliopistokumppanimme luona.
Meitä oli viisi kuusi henkeä. Rupesimme muun muassa keskustelemaan
Shakespearesta, hänen tyypeistään, siitä, kuinka tarkkoina ja
todellisina ne on vedetty esille aivan keskeltä ihmiselämän hyörinää.
Ihmettelimme heissä elämän totuutta, jokapäiväisyyttä. Jokainen meistä
oli nähnyt näitä tyypejä ja tiesi mainita jonkun Hamletin tahi Otellon
tahi Fallstaffin, jopa Rikard kolmannen ja Makbetinkin (viimeksi
mainittuja tosin vaan mahdollisuutta myöten).
-- "Mutta tiedättehän, hyvät herrat," huudahti meidän isäntämme,
ikäpuoli mies; "minäpä tunsin kuningas Learinkin!"
-- "Mitenkä?" kysyimme.
-- "Niinpä vain! Tahdotteko, niin kerron teille?" Ystävämme aloitti
kertomuksensa.