[Artium Baccalauraeus, alin yliopistollinen oppiarvo.]
Heinäkuun 24 p.
_Rakkakin Setä Pitkäsääri!_
Eikö ole hauskaa tehdä työtä -- vai etkö koskaan tee? Se on erikoisen
hauskaa kun työ on sellaista jota tekee mieluummin kuin mitään muuta
maailmassa. Olen kirjoittanut niin nopeasti kuin kynästä lähtee
joka päivä tänä kesänä, ja ainoa riitani elämän kanssa on se että
päivät eivät riitä kaikkien niiden kauniiden ja arvokkaiden ja
mielenkiintoisten ajatusten kirjoittamiseen, joita ajattelen.
Olen lopettanut kirjani toisen osan ja aloitan kolmatta huomenaamuna
kello puoli kahdeksan. Se on herttaisin kirja mitä koskaan olet
nähnyt -- se on, ihan totta. En osaa ajatella mitään muuta. Tuskin
maltan aamulla pukea ja syödä ennenkuin aloitan, sitten kirjoitan
ja kirjoitan ja kirjoitan kunnes äkkiä olen niin väsynyt että
ihan herpaisee joka paikasta. Sitten menen ulos Colinin (uuden
paimenkoiran) kanssa ja kuljen pitkin maita ja saan uuden varaston
ajatuksia seuraavaksi päiväksi. Se on kaunein kirja mitä koskaan olet
nähnyt -- oi anteeksi, minähän sanoin sen jo.
Ethän pidä minua itserakkaana, vai pidätkö, Setä kulta?
Minä en totisesti ole itserakas, mutta nyt juuri olen innostuneessa
asteessa. Kenties myöhemmin olen kylmä ja arvosteleva ja nyrpistän
nenääni. Ei, sitä en varmaankaan ole! Tällä kertaa olen kirjoittanut
oikean kirjan. Odota vain kunnes saat nähdä!
Koetan hetkisen aikaa puhua jostakin muusta. En kai ole vielä
kertonut, vai olenko, että Amasai ja Carrie ovat menneet naimisiin
viime toukokuussa? He ovat vieläkin täällä palveluksessa, mutta
mikäli minä voin nähdä, on avioliitto pilannut molemmat. Carrie
aina ennen nauroi kun Amasai toi mutaa jaloissaan tai varisti
tuhkaa lattialle, mutta nyt -- kuulisit vain kuinka hän toruu! Ja
hän ei enää käherrä tukkaansa. Amasai, joka ennen oli niin halukas
toimittamaan mattoja ja kantamaan puita, murisee jos jotakin
sellaista ehdotetaan. Hänen kaulanauhansakin ovat nykyään aivan
likaisen värisiä -- mustaa ja ruskeata, vaikka ne ennen olivat
kirkkaanpunaiset. Olen päättänyt etten koskaan mene naimisiin. Se vie
ihmistä ilmeisesti alaspäin.
Uutisia ei talosta juuri ole. Eläimet ovat kaikki mitä parhaassa
terveydentilassa. Siat ovat tavattoman lihavia, lehmät näyttävät
tyytyväisiltä ja kanat munivat hyvin. Harrastatko kananhoitoa? Jos
niin on, salli minun suositella verratonta pikku kirjasta "200 munaa
kanaa kohti vuosittain". Ajattelen ostaa hautomakoneen ensi keväänä
ja ruveta kasvattamaan kananpoikia. Näet nyt että olen pysyväisesti
asettunut Lock Willow'hon. Olen päättänyt jäädä tänne kunnes olen
kirjoittanut 114 romaania kuten Anthony Trollopen äiti. Sitten katson
täyttäneeni elämäntyöni ja voin vetäytyä syrjään ja matkustaa.
Mr. James McBride vietti viime sunnuntain luonamme. Päivälliseksi
kananpojanpaistia ja jäätelöä, hän näytti pitävän arvossa
kumpaistakin. Olin kauhean iloinen kun sain nähdä hänet, hän
hetkiseksi muistutti minulle että suuri maailma vielä on olemassa.
Jimmie paralla on kova työ sitoumuksiensa kaupittelusta.
"Maanviljelijäin Kansallispankki" Cornersissa ei huolinut niistä
vaikka ne tuottavatkin kuusi prosenttia korkoa ja väliin seitsemän.
Luulen että hän lopulta palaa kotiin Worcesteriin ja ottaa jonkun
toimen isänsä tehtaassa. Hän on liian avomielinen ja luottavainen ja
hyväsydäminen onnistuakseen koskaan liikemiehenä. Mutta kukoistavan
overall-tehtaan johtajan toimi on hyvinkin miellyttävä asema, eikö
totta? Tätä nykyä hän nyrpistää nenäänsä overalleille, mutta hän on
palaava niihin vielä.
Toivottavasti annat arvoa sille seikalle että tämä kirje on hyvin
pitkä kirjoituskouristusta potevan kirjoittamaksi. Mutta minä
rakastan sinua vielä, Setä kulta, ja olen hyvin onnellinen. Kaunis
maisema ympärillä, yllinkyllin syötävää, mukava vanhanaikainen vuode
ja riisi valkoista paperia ja puolen litraa mustetta -- mitä muuta
voi kaivata maailmassa?
Sinun kuten ainakin
JUDY.
P.S. Postimies on juuri tuonut erään uutisen lisää. Saamme odottaa
Master Jervie'a tänne ensi perjantaina viettämään viikon päivät
luonamme. Se on hyvin mieluisa uutinen -- pelkään vain että
kirjaparkani tulee kärsimään. Master Jervie on hyvin vaativainen.
Elokuun 27 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Missä sinä olet, minä tahtoisin tietää?
En koskaan ole saanut tietää missä osassa maailmaa asut, mutta
toivon ettet ole New Yorkissa tällä kauhealla ilmalla. Toivon että
olet vuoren harjanteella (mutta ei Sweitsissä, jossakin lähempänä),
katselet lunta ja ajattelet minua. Ole hyvä ja ajattele minua. Olen
niin yksin ja tekee niin hyvää kun minua ajatellaan. Oi, Setä, soisin
tuntevani sinut! Silloin voisimme tehdä toinen toisemme iloisiksi,
kun olemme onnettomia.
En usko että enää kauan jaksan olla Lock Willow'ssa. Ajattelen
muuttamista. Sallie on saanut paikan Bostoniin ensi talveksi. Eikö
sinusta olisi mukavaa jos minä menisin sinne hänen kanssaan ja
vuokraisimme yhteisen työhuoneen. Minä kirjoittaisin sillä aikaa kun
hän on toimessaan ja iltaisin saisimme olla yhdessä. Illat ovat hyvin
pitkät kun ei ole ketään muuta puhetoveria kuin Semplet ja Carrie ja
Amasai. Tiedän etukäteen että Boston-ajatukseni ei miellytä sinua.
Voin jo nyt lukea sihteerisi kirjeen:
'_Miss Jerusha Abbott_.
Arvoisa Neiti,
Mr. Smith pitää parhaana että jäätte Lock Willow'hon.
Vilpittömästi Teidän
"ELMER H. GRIGGS.'
Minä vihaan sihteeriäsi. Olen varma että mies, jonka nimi on Elmer H.
Griggs, mahtaa olla inhottava. Mutta ihan totta, Setä, minä luulen
että minun on sittenkin mentävä Bostoniin. En voi jäädä tänne. Jollei
pian tapahdu jotakin, hyppään kaivoon sulasta epätoivosta.
Siunatkoon kuinka on kuuma! Kaikki ruoho on palanutta ja purot ovat
kuivina ja tiet pölyiset. Ei ole satanut viikkokausiin.
Tästä kirjeestä voisi päättää että minulla on vesikauhu, mutta ei se
sitä ole. Minä vain tahtoisin perheen.
Hyvästi, rakkahin Setäni.
Soisin tuntevani sinut.
JUDY.
LOCK WILLOW,
Syyskuun 19 p.
_Rakas Setä!_
Jotakin on tapahtunut ja minä tarvitsen neuvoa. Tarvitsen sitä
sinulta enkä keneltäkään muulta maailmassa. Eikö olisi mahdollista
että saisin tavata sinut? On paljon helpompi puhua kuin kirjoittaa,
ja pelkään että sihteerisi voisi avata kirjeen.