Lokakuun 3 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Koulussa taas ja seniorina -- myöskin _Kuukauslehden_ toimittajana.
Ei tunnu mahdolliselta, vai tuntuuko, että niin rikkiviisas henkilö
vielä neljä vuotta sitten oli John Grier Homen asukas? Amerikassa
päästään eteenpäin nopeasti!
Mitä ajattelet tästä? Lock Willow'hon lähetetty ja tänne palautettu
kirjelippu Master Jervieltä. Hän on pahoillaan, mutta huomaa
mahdottomaksi käydä Lock Willow'ssa tänä syksynä, hän kun on
suostunut lähtemään purjehdusmatkalle eräiden ystäviensä kanssa.
Toivoo että minulla on ollut hauska kesä ja että nautin maallaolosta.
Ja hän tiesi koko ajan että olin McBridella, sillä Julia oli kertonut
sen hänelle! Teidän miesten pitäisi jättää vehkeilyt naisille, teidän
kosketuksenne ei ole kyllin keveä.
Julialla on arkullinen mitä ihastuttavimpia uusia pukuja -- iltapuku
sateenkaarenväristä Liberty-silkkiä, joka kelpaisi vaikka paratiisin
enkeleille. Ja minä kun luulin että omat pukuni tänä vuonna ovat
ennakkotapauksettoman (onko sellaista sanaa?) kauniit. Jäljensin
Mrs. Patersonin pukuvarastoa huokean ompelijan avulla, ja vaikka
puvuistani ei tullutkaan vallan alkuperäisten kaksoissisaria, olin
täysin onnellinen kunnes Julia avasi tavaransa. Mutta nyt -- minä
elän nähdäkseni Parisin!
Rakas Setä, etkö iloitse kun et ole tyttö? Varmaan ajattelet että
tuo hälinä mitä pidämme vaatteistamme, on ehdottomasti typerää? Niin
onkin. Siitä ei ole epäilystä. Mutta se on kokonaan teidän miesten
vika.
Oletko koskaan kuullut oppineesta Herra Professorista, joka halveksi
tarpeettomia koristeita ja suosi järkeviä, tarkoituksenmukaisia
pukuja naisilla? Hänen vaimonsa, joka oli kuuliainen sielu, omaksui
reformipuvun. Ja mitä luulet professorin tehneen? Hän karkasi
kuorotytön kanssa.
Sinun alati
JUDY.
P.S. Palvelustyttö meidän käytävässämme pitää siniruutuisia
pumpuliesiliinoja. Aion hankkia hänelle ruskeita niiden sijalle ja
hukuttaa siniset järveen. Eräs muisto kylmää minua joka kerta kun
näen ne.
Marraskuun 17 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Hirmuinen halla on vahingoittanut kirjallista mainettani! En tiedä
kerronko siitä sinulle vai enkö, mutta hauska olisi sentään saada
hiukan myötätuntoa -- hiljaista myötätuntoa, ole hyvä: älä revi
haavaa auki viittaamalla siihen ensi kirjeessäsi.
Olen kirjoittanut kirjaa, iltaisin koko viime talvena ja kaiken kesää
kun en opettanut latinaa kahdelle typerälle lapsukaiselleni. Lopetin
sen juuri kun koulu alkoi ja lähetin eräälle kustantajalle. Hän piti
sitä kaksi kuukautta ja uskoin varmaan että hän ottaisi sen, mutta
eilen aamulla tuli pikalähetys (kolmenkymmenen sentin lunastus)
ja siinä se tuli takaisin, mukanaan kirje kustantajalta, hyvin
kohtelias, isällinen kirje -- mutta suora! Hän sanoo huomanneensa
osoitteesta että olen vielä korkeakoulussa, ja jos tahtoisin kuulla
neuvoja, kehottaisi hän minua kohdistamaan kaiken tarmoni opintoihin
ja odottamaan kunnes olen saanut oppiarvoni ennenkuin rupean
kirjoittamaan. Hän liitti mukaan arvostelijansa mielipiteen. Näin se
kuului:
"Juoni kaikkea muuta kuin uskottava. Luonnekuvaus liioiteltu.
Keskustelu luonnotonta. Huumoria aika paljon, mutta ei aina maultaan
parasta. Käskekää häntä yrittämään edelleen, niin hän voinee aikanaan
kirjoittaa oikean kirjan."
Ei ollenkaan imartelevaa, vai onko, Setä? Ja minä kun luulin tekeväni
huomattavan lisän amerikkalaiseen kirjallisuuteen! Minä luulin
ihan todella. Aioin yllättää sinut kirjoittamalla suuren romaanin
ennenkuin olin päässyt korkeakoulusta. Kokosin ainekset sitä varten
Julian luona viime jouluna. Mutta uskon kyllä että kustantaja on
oikeassa. Luultavasti kaksi viikkoa ei riittänyt suuren kaupungin
tapojen ja elämän tarkkaamiseen.
Otin sen mukaani eilen iltapäivällä kun lähdin kävelemään, ja kun
tulin kaasuhuoneelle, menin sisään ja kysyin koneenkäyttäjältä
enkö saisi käyttää hänen uuniansa. Hän avasi kohteliaasti oven ja
minä sulloin kirjani omin käsin sisään. Minusta tuntui kuin olisin
polttanut oman lapseni!
Menin levolle eilen illalla äärimmäisen masentuneena, ajattelen ettei
minusta koskaan tule mitään ja että olet viskannut rahasi hukkaan.
Mutta mitä luulet? Tänä aamuna heräsin kaunis uusi aihe mielessäni,
ja olen kaiken päivää suunnitellut henkilöitäni aivan niin
onnellisena kuin saatoinkin olla. Kukaan ei koskaan voi moittia minua
pessimistiksi! Jos maanjäristys tänään nielisi mieheni ja kaksitoista
lastani, heräisin huomenaamuna hymyillen ja alkaisin katsella mistä
saisin uuden perhekunnan.
Kiintyneenä
JUDY
Joulukuun 14 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Näin kauhean hassua unta viime yönä. Olin menevinäni kirjakauppaan
ja myyjä toi minulle uuden kirjan nimeltä "Judy Abbottin elämä ja
teokset". Saatoin nähdä sen ihan selvästi -- punaiset vaatekannet ja
kannessa John Grier Homen kuva ja oma kuvani nimilehdellä ja alla
"Vilpittömästi teidän Judy Abbott". Mutta juuri kun aioin katsoa
hautakirjoitustani lopusta, heräsin. Se oli hyvin harmillista! Olin
melkein saamaisillani selville kenen kanssa menen naimisiin ja koska
kuolen.
Eikö sinusta olisi jännittävää jos todella voisit lukea elämäsi
tarinan -- kaikkitietävän tekijän ihan totuudenmukaisesti
kirjoittamana? Ja kuvittele että saisit lukea sen vain sillä ehdolla
ettet koskaan unohtaisi sitä, vaan kulkisit elämän läpi tietäen
ennakolta tarkalleen, miten kaikki mitä teet, tulee päättymään ja
voiden tunnilleen määrätä kuolemasi hetken. Kuinka monella ihmisellä
luulisit olevan rohkeutta lukea sellaista kirjaa? Ja kuinka monen
luulisit voivan hillitä uteliaisuuttaan ja olla lukematta, silläkin
uhalla että heidän senjälkeen olisi elettävä ilman toiveita ja ilman
yllätyksiä?
Elämä on yksitoikkoista parhaimmillaankin ollen; pitää syödä
ja nukkua niin usein. Mutta kuvittele kuinka _kuolettavan_
yksitoikkoista se olisi, jollei mitään odottamatonta voisi tapahtua
ateriain välissä. Siunatkoon, Setä, tuohon tuli mustetahra, mutta
olen kolmannella sivulla enkä viitsi alkaa uutta arkkia.
Jatkan biologia-opintojani tänäkin vuonna -- hyvin mielenkiintoinen
aine. Luemme tätä nykyä ravintosysteemiä. Sinun pitäisi nähdä kuinka
herttainen kissan pohjukaissuolen läpileikkaus on mikroskoopissa.
Olemme myöskin päässeet filosofiaan -- mielenkiintoista, mutta perin
aineetonta. Minä pidän enemmän biologiasta, jossa tutkimuksen esineen
voi kiinnittää pöytään. Kas siinä taas! Ja taas! Tämä kynä itkee
vuolaasti. Suothan anteeksi sen kyyneleet.
Uskotko sinä vapaaseen tahtoon. Minä uskon -- ehdottomasti. En
ensinkään voi yhtyä filosoofeihin, joiden mukaan jokainen toiminta
on ehdottomasti välttämätön ja automaattinen tulos etäisten syitten
kasaantumista. Se on epänormaalisin oppi mitä koskaan olen kuullut
-- eihän ketään siis saisi moittia mistään. Jos ihminen uskoisi
fatalismiin, saisi hän luonnollisesti vain vaipua istumaan ja sanoa:
"Tapahtukoon Jumalan tahto", ja istua siinä kunnes kupsahtaisi
kuolleena maahan.
Minä uskon ehdottomasti omaan vapaaseen tahtooni ja omaan
toteuttamiskykyyni -- ja usko se on, joka siirtää vuoret. Saat nähdä
että minusta tulee suuri kirjailija! Minulla on neljä lukua valmiina
uudesta kirjastani ja viisi suunniteltuina eteenpäin.
Tämä on hyvin sekava kirje -- särkeekö päätäsi, Setä? Luulen että
lopetamme nyt ja rupeamme laittamaan vaahtokakkua. Vahinko etten voi
lähettää sinulle maistiaisia, niistä tulee tavattoman hyviä, sillä
meillä on oikeata kermaa ja kolme palloa voita.
Sinun, kiintyneenä
JUDY.
P.S. Harrastamme nykyään fantasiatansseja voimistelutunnilla. Kuvasta
voit nähdä missä määrin muistutamme oikeita tanssijattaria. Se joka
rivin päässä juuri suorittaa sulavaa hyppyliikettä olen minä.
Joulukuun 26 p.
_Rakas, rakas Setäni!_
Eikö sinulla ole järkeä ollenkaan? Etkö _tiedä_ ettet saa antaa
yhdelle tytölle seitsemäätoista joululahjaa? Ole hyvä ja muista että
olen sosialisti -- tahdotko tehdä minusta raharuhtinaan?
Ajattele kuinka hankalaa jos meille joskus tulisi riita! Minun
täytyisi vuokrata kuorma-ajuri palauttamaan lahjojasi.
Olen pahoillani kun kaulaliina, jonka lähetin sinulle, on niin kovin
epätasainen. Kudoin sen omin käsin (kuten epäilemättä voit päättää
sisäisestä päivänselvyydestä). Käytä sitä kylminä päivinä ja napita
takkisi hyvin.
Kiitos, Setä, tuhat kiitosta. Mielestäni olet kultaisin mies mitä
koskaan on elänyt -- ja mielettömin!