P.S. Tämä on noita ilkeitä nimettömiä kirjeitä, joista lukee
kirjoissa.
Joulukuun 20 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Minulla on vain hetkinen aikaa, koska pitää käydä kahdella tunnilla,
pakata matkalaukku ja pukurasia ja ehtiä kello neljän junaan -- mutta
en voi lähteä kirjoittamatta sinulle paria sanaa, jotta tietäisit
kuinka suuresti iloitsen joululahjalaatikostani.
Minä pidän turkiksista ja kaulakoristeesta ja Liberty-huivista ja
hansikkaista ja nenäliinoista ja kirjoista ja kukkarosta -- ja
kaikkein eniten pidän sinusta! Mutta Setä, eihän sinun _pitäisi_
hemmotella minua sillä tavalla. Olen vain ihminen -- ja lisäksi
tyttö. Kuinka voin vakavasti kiinnittää mieleni opintiehen, kun
häiritset minua moisilla maailmallisilla turhuuksilla?
Minulla on nyt vahvat epäluuloni siitä, kuka oli se ainoa John
Grier Homen Johtokunnan Jäsen, joka antoi joulukuusen ja jäätelön
sunnuntaisin. Hän oli nimetön, mutta hänen töistään minä tunnen
hänet! Sinä ansaitset olla onnellinen kaikkien hyvien tekojesi tähden.
Hyvästi nyt, ja oikein hauskaa joulua.
Sinun alati
JUDY.
P.S. Lähetän pienen ystävyydenosoituksen minäkin. Luuletko että
pitäisit hänestä jos tuntisit hänet?
Tammikuun 11 p.
Aioin kirjoittaa sinulle kaupungista, Setä, mutta New York on paikka,
joka vie ihmisen kokonaan.
Minulla oli mielenkiintoinen -- valaiseva -- aika, mutta iloinen olen
etten kuulu sellaiseen perheeseen! Totisesti mieluummin ottaisin John
Grier Homen taustakseni. Oli kasvatuksessani mitä epäkohtia tahansa,
ei siinä ainakaan ollut mitään turhaa vaateliaisuutta. Nyt tiedän
mitä ihmiset tarkoittavat kun sanovat että asiat painavat heidät
alas. Tuon talon aineellinen ilmakehä oli musertava, en vetänyt
syvää henkäystä ennenkuin olin pikajunassa paluumatkalla. Kaikki
huonekalut olivat täynnä kaiverruksia ja päällystetyt ja ylelliset,
ihmiset, joita tapasin, olivat kauniisti puettuja ja matalaäänisiä
ja hyvinkasvatettuja, mutta totta on, Setä, että siitä saakka kun
tulimme aina lähtöhetkeen asti, en kuullut sanaakaan oikeata puhetta.
En usko että ainoakaan ajatus koskaan on astunut päätyovesta sisään.
Mrs. Pendleton ei koskaan ajattele muuta kuin jalokiviä ja
ompelijoita ja seuraelämän vaatimuksia. Hän sitten näyttää olevan
erilainen äiti kuin Mrs. McBride! Jos minä joskus menen naimisiin ja
saan perheen, teen sen niin McBridelaisten kaltaiseksi kuin suinkin
voin. En mistään maailman rikkauksista antaisi lapsistani kehittyä
Pendletoneja. Ehkä ei ole kohteliasta arvostella ihmisiä, joiden
vieraana on juuri ollut? Jos ei ole, suo anteeksi, ole hyvä. Tämä on
sanottu aivan tuttavallisesti, näin meidän kesken.
Näin Master Jervien vain kerran, kun hän kävi talossa teenjuonnin
aikana, ja silloin minulla ei ollut tilaisuutta puhua hänen kanssaan
kahden. Se oli todellinen pettymys kaiken sen hauskan jälkeen, mitä
meillä oli ollut viime kesänä. En luule että hän paljonkaan välittää
sukulaisistaan -- ja olen varma että he eivät välitä hänestä! Julian
äiti sanoo että hän on epävakainen. Hän on sosialisti -- ei hän
sentään, taivaan kiitos, anna tukkansa kasvaa eikä käytä punaisia
kaulanauhoja. Julian äiti ei voi käsittää, mistä hän on saanut
kummalliset mielipiteensä, perhe kun on kuulunut Englannin kirkkoon
sukupolvien ajan. Hän viskaa rahojansa kaikenlaisiin hupsuihin
uudistuksiin sen sijaan että kuluttaisi niitä sellaisiin järkeviin
asioihin kuin purjealuksiin ja autoihin ja polo-poneihin. Ostaa hän
sillä sentään makeisiakin! Hän lähetti Julialle ja minulle laatikon
kummallekin jouluksi.
Tiedätkö, minusta aikoo tulla sosialisti myöskin. Ethän pahastu, vai
kuinka, Setä? Sosialistit ovat aivan toista kuin anarkistit, he eivät
tahdo räjäyttää ketään ilmaan. Luultavasti on minulla siihen oikeus,
minähän kuulun proletariaattiin. En ole vielä ihan päättänyt minkä
ryhmän sosialisti minusta tulee. Aion perehtyä asiaan sunnuntaina ja
selitän periaatteeni ensi kirjeessä.
Olen nähnyt kuormittain teattereja ja hotelleja ja kauniita taloja.
Mielessäni pyörii yhtenä sekasortona onyksia ja kultausta ja
mosaikkilattioita ja palmuja. Olen vielä aivan hengästynyt, mutta
iloinen olen päästessäni takaisin korkeakouluun ja kirjojeni ääreen
-- luulen että pohjaltani olen oikea opiskelija; tämä akateemisen
rauhan ilmakehä on mielestäni paljon raikkaampi kuin New York.
Korkeakouluelämä on hyvin tyydyttävä elämänmuoto, kirjat ja opinnot
ja säännölliset tunnit pitävät ihmisen niin virkeänä henkisesti,
ja kun ajatus väsyy, pääsee voimistelemaan ja urheilukentälle,
ja aina on ympärillä iloisia ystäviä, jotka ajattelevat samoja
asioita kuin itsekin. Kulutamme kokonaisen illan vain puhumiseen --
puhumiseen -- puhumiseen -- ja menemme nukkumaan hyvin ylennetyin
tuntein, ikäänkuin olisimme pysyväisesti ratkaisseet jonkun painavan
maailman-ongelman. Ja joka raon täytteeksi on aina niin paljon
kaikenlaista pötyä -- hassunaikaista pilaa vain pikku asioista, joita
sattuu tapahtumaan -- mutta hyvin tyydyttävää. Me annamme arvoa
omille vitseillemme!
Ei ne ole isot ilot, jotka eniten merkitsevät, vaan se että
tekee suuren numeron pienistä -- minä olen keksinyt onnen tosi
salaisuuden, Setä, ja se on siinä että elää _nykyhetkessä_. Ei
saa aina ikävöidä menneisyyttä eikä odottaa tulevaisuutta, vaan
täytyy ottaa juuri tästä hetkestä talteen niin paljon kuin suinkin
voi. Se on kuin maanviljelystä. On olemassa ekstensiivistä ja
intensiivistä viljelystä -- no niin, minä aion tästälähin harrastaa
intensiivistä elämää. Aion nauttia joka sekunnista ja aion _tietää_
että nautin siitä kun kerran nautin. Enimmät ihmiset eivät elä, he
vain juoksevat kilpaa. He koettavat ehtiä johonkin rajapatsaaseen
kaukana taivaanrannalla, ja juoksun kuumuudessa he niin hengästyvät
ja läähättävät etteivät ollenkaan näe sitä kaunista, tyventä seutua,
jonka läpi kulkevat, ja ensimäinen seikka minkä he tietävät, on se
että he ovat vanhoja ja väsyneitä, ja silloin ei merkitse mitään,
ovatko he saavuttaneet rajapyykin vai ei. Minä olen päättänyt
istahtaa tien varrelle ja kasata yhteen koko joukon pieniä iloja,
silloinkin jollei minusta tule Suurta Kirjailijaa. Oletko koskaan
tuntenut moista naisfilosoofia kuin miksi minä olen kehittymässä?
Sinun alati
JUDY.
P.S. Tänä iltana sataa kissoja ja koiria. Kaksi koiranpentua ja yksi
kissanpoika on juuri tipahtanut ikkunalaudalle.
_Hyvä toveri!_
Hurraa! Minä olen Fabiaani.
Se on, sosialisti joka on halukas odottamaan. Me emme tahdo
yhteiskunnallista vallankumousta vielä huomenaamulla, se olisi
liian järkyttävää. Me tahdomme että se tulee vähitellen kaukaisessa
tulevaisuudessa, kun olemme kaikki valmistuneita ja kykenemme
kestämään romahduksen.
Sillävälin meidän täytyy valmistua panemalla toimeen uudistuksia
teollisuuden alalla, kasvatuksessa ja orpokodeissa.
Veljellisellä rakkaudella
JUDY.
Maanantai, kello kolme.
Helmikuun 11 p.
_Rakas S.P.S.!_
Älä loukkaannu vaikka tämä on niin lyhyt. Se ei ole kirje, se on vain
_rivi_, jonka tarkoituksena on sanoa sinulle että aion kirjoittaa
kirjeen hyvin pian, kun vain tutkinnot ovat ohi. Ei ole välttämätöntä
ainoastaan että pääsen läpi, vaan että pääsen läpi HYVIN. Minulla on
stipendi, joka velvoittaa.
Sinun, kovassa työssä
J.A.
Maaliskuun 5 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Presidentti Cuyler piti tänä iltana puheen, jossa moitti nykyistä
sukupolvea vallattomaksi ja pintapuoliseksi. Hän sanoi että olemme
kadottaneet vanhat vakavan pyrkimyksen ja oikean opiskelun ihanteet,
ja että tämä höltyminen ilmenee varsinkin epäkunnioittavassa
suhtautumisessamme järjestyneeseen arvovaltaan. Me emme enää osoita
asianmukaista kunnioitusta ylempiämme kohtaan.
Minä palaan kappelista hyvin vakavana.
Olenko liian tuttavallinen, Setä? Pitäisikö minun kohdella sinua
arvokkaammin ja etäisemmin. Kyllä, ihan varmaan minun pitäisi. Minäpä
alan uudestaan.
* * * * *
_Hyvä Mr. Smith!_
Teille on varmaan mieluisaa kuulla että suoriuduin menestyksellä
keskivuoden tutkinnoistani ja aloitan nyt uuden lukukauden työtä.
Jätän kemian -- saatuani loppuun kvalitatiivisen analyysin
oppimäärän -- ja alan nyt lukea biologiaa. Lähestyn tätä ainetta
hieman epäröiden, koska olen ymmärtänyt että joudumme leikkelemään
onkimatoja ja sammakoita.
Äärettömän mielenkiintoinen ja arvokas luento pidettiin viime
viikolla kappelissa roomalaisajan jäännöksistä etelä-Ranskassa. En
ole koskaan kuullut valaisevampaa esitystä asiasta.
Luemme Wordsworthin "Tintern Abbey" runoelmaa Englannin
kirjallisuuskurssimme yhteydessä. Mikä verraton teos, ja kuinka
tarkoin siinä ilmenee hänen käsityksensä panteismistä! Viime
vuosisadan alkupuolen romanttinen liike, joka esiintyy runoijain
sellaisten teoksissa kuin Shelley, Byron, Keats ja Wordsworth,
miellyttää minua paljon enemmän kuin klassillinen liike sen edellä.
Runoudesta puhuen, oletko lukenut Tennysonin viehättävää pikku
kappaletta nimeltä "Locksley Hall"?
Olen käynyt voimistelussa hyvin säännöllisesti viime aikoina. On
pantu toimeen valvojasysteemi, ja sääntöjen laiminlyöminen aiheuttaa
hyvän joukon epämukavuutta. Voimistelusalissa on hyvin kaunis
uima-allas sementtiä ja marmoria, erään entisen oppilaan lahja.
Huonetoverini, Miss McBride, on antanut minulle uimapukunsa (se vanui
niin ettei hän enää voinut käyttää sitä) ja alan nauttia opetusta
uimisessa.
Meillä oli ihastuttavaa vaaleanpunaista jäätelöä jälkiruuaksi eilen
illalla. Ainoastaan kasvikunnasta saatuja värejä käytetään ruuan
värittämiseksi. Koulu vastustaa innokkaasti, sekä esteettisistä että
terveydellisistä syistä, aniliinivärien käyttöä.
Ilma on viime aikoina ollut ihanteellinen -- kirkasta
auringonpaistetta ja pilviä ja tervetulleita lumipyryjä silloin
tällöin. Minä ja toverimme olemme nauttineet kävelyistämme sekä
tunnille että tunnilta -- varsinkin jälkimäisistä.
Uskoen, paras Mr. Smith, että tämä kohtaa teidät hyvässä terveydessä
kuten tavallisesti,
olen edelleen
mitä sydämellisimmin teidän
JERUSHA ABBOTT.
Huhtikuun 24 p.
_Rakas Setä!_
Kevät on tullut taaskin! Sinun pitäisi nähdä kuinka ihastuttava
leikkikenttämme on. Minusta voisit tulla katsomaan sitä itse.
Master Jervie tipahti tänne viime perjantaina -- mutta valitsi
mahdollisimman epäsuotuisan ajan, sillä Sallie ja Julia ja minä
juoksimme parastaikaa asemalle. Ja minne luulet meidän olleen
lähdössä? Princetoniin, tanssiaisiin ja pallopeliä katsomaan, jos
suvaitset! En kysynyt sinulta saanko mennä, koska minulla oli
sellainen tunne että sihteerisi vastaisi ei. Mutta kaikki kävi
täysin säännöllisesti, meillä oli lupa koulusta, ja Mrs. McBride
oli kaitsijana. Oli hurmaavan hauskaa, mutta jätän yksityiskohdat
sikseen, ne ovat liian lukuisat ja monimutkaiset.
Lauantaina.
Ylhäällä ennen päivänkoittoa! Yövartija herätti meidät -- kuusi
meistä -- ja me keitimme kahvia kattilassa (et ole koskaan nähnyt
niin paljon sakkoja!) ja kävelimme kaksi penikulmaa Yhden Puun
Kukkulan huipulle katsomaan auringonnousua. Viimeisen rinteen saimme
ryömiä! Aurinko miltei nolasi meidät! Ja ehkä luulet ettei tullut
ruokahalua aamiaiseksi!
Hyvänen aika, Setä, minulla näyttää olevan perin haihatteleva tyyli
tänään, tämä sivu on tulvillaan huutomerkkejä.
Aioin kirjoittaa pitkät jutut puhkeavista puista ja uudesta
tuhkakäytävästä urheilukentällä ja inhottavasta biologialäksystä,
joka meillä on huomiseksi ja uusista kanooteista järvellä ja
Catherine Prentiss'ista, jolla on keuhkotulehdus, ja Prexy'n
Angora-kissanpojasta, joka karkasi kotoa ja on ollut täysihoidossa
Fergussen Hallissa kaksi viikkoa, kunnes eräs palvelustyttö
vei sen takaisin, ja kolmesta uudesta puvustani -- valkeata ja
vaaleanpunaista ja sinistä musliinia ja samanvärinen hattu jokaiseen
-- mutta olen liian uninen. Puolustan itseäni aina sillä, eikö
totta? Mutta tyttökorkeakoulu on eloisa paikka ja päivän päättyessä
väsyttää! Varsinkin kun päivä alkaa auringon noustessa.
Kiintyneenä
JUDY.
Toukokuun 15 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Kuuluuko hyviin tapoihin, kun istuu raitiovaunussa, tuijottaa suoraan
eteensä eikä nähdä ketään muuta?
Hyvin kaunis nainen hyvin kauniissa samettipuvussa astui
raitiovaunuun tänään ja istui viisitoista minuuttia kasvot ihan
ilmeettöminä ja tuiotti varoitukseen yleisölle. Minusta ei ole
kohteliasta olla tietämättä kenestäkään muusta ikäänkuin itse
olisi ainoa tärkeä henkilö paikalla. Joka tapauksessa siinä
menettää paljon. Sillävälin kun hän oli vaipunut katsomaan tuota
typerää varoitusta, minä tutkin koko vaununtäyttä mielenkiintoisia
ihmisolentoja.
Mukanaseuraava kuva esiintyy tässä ensi kertaa. Se on kuin hämähäkki
langan päässä, mutta se ei suinkaan esitä sitä, vaan minua, kun
opettelen uimaan voimistelusalin uima-altaassa.
Opettaja kiinnittää nuoran vyöhöni renkaaseen ja ripustaa nuoran
väkipyörään kattoon. Se olisi hyvä systeemi, jos vain voisi
täydellisesti luottaa opettajansa rehellisyyteen. Mutta minä aina
pelkään että hän laskee nuoran irti, ja niinpä kiinnitän toisen
silmäni levottomana häneen ja toisella uin, ja mielenkiinto näin
jakaantuneena en edisty siinä määrin kuin muuten edistyisin.
Hyvin epävakaista ilmaa on ollut viime aikoina. Satoi kun aloitin ja
nyt paistaa aurinko. Sallie ja minä menemme ulos pelaamaan tennistä
ja saamme niin ollen vapautta voimistelusta.
Viikkoa myöhemmin.
Minun olisi pitänyt lopettaa tämä kirje aikoja sitten, mutta sitä
en ole tehnyt. Ethän suutu, Setä, ethän, vaikka en juuri ole
säännöllinen? Minusta todellakin on hauska kirjoittaa sinulle, se
antaa minulle sellaisen kunnianarvoisen tunteen, ikäänkuin minulla
olisi perhettä. Tahtoisitko että kertoisin sinulle jotakin? Sinä
et ole ainoa mies, jolle kirjoitan kirjeitä. On kaksi muutakin!
Olen tänä talvena saanut kauniita pitkiä kirjeitä Master Jervieltä
(päällekirjoitus on kirjoitettu koneella, niin ettei Julia voi tuntea
käsialaa). Oletko koskaan kuullut mitään niin sopimatonta? Ja joka
viikko tai suunnilleen saapuu hyvin tuhruinen epistola Princetonista,
tavallisesti kirjoitettuna keltaiselle lehtiöpaperille. Joihin
kaikkiin vastaan nopeasti kuin liikemies. Näet nyt -- en ole niinkään
erilainen kuin muut tytöt -- saan kirjeitä minäkin.
Kerroinko että minut on valittu jäseneksi seniorien draamalliseen
klubiin. Hyvin _recherché_ yhdistys. Vain seitsemänkymmentä viisi
jäsentä tuhannesta. Voinko mielestäsi johdonmukaisena sosialistina
kuulua siihen?
Minkä luulet nykyään kiinnittävän huomiotani yhteiskuntaopissa?
Minä kirjoitan (_figurez vous!_) ainetta Turvattomien Lasten
huoltamisesta. Opettaja sekoitti aiheet ja jakoi ne umpimähkään, ja
tämä lankesi minun osalleni. _C'est drôle ca n'est-ce pas?_
Päivälliskello soi. Panen tämän postiin kun kuljen laatikon ohi.
Kiintyneenä
JUDY.
Kesäkuun 4 p.
_Rakas Setä!_
Hyvin työteliästä aikaa -- diploomienjako kymmenen päivän päästä,
tutkinnot huomenna, paljon luettavaa, paljon pakattavaa, ja maailma
ulkona niin ihastuttava että sydäntä vihloo kun pitää olla sisällä.
Mutta mitäs siitä, lupa on tulossa. Julia matkustaa ulkomaille
tänä kesänä -- jo neljättä kertaa. Siitä ei ole epäilystä, Setä,
onni ei jakele lahjojaan tasaisesti. Sallie, kuten tavallisesti,
lähtee Adirondacksiin. Ja mitä luulet minun aikovan tehdä? Saat
arvata kolme kertaa. Lock Willow'hon? Väärin. Adirondacksiin Sallien
kanssa? Väärin. (Sitä en yritä enää koskaan, menetin rohkeuteni viime
kesänä.) Etkö voi arvata mitään muuta? Et ole juuri kekseliäs. Kerron
sen sinulle, Setä, jos lupaat olla tekemättä vastaväitteitä. Varoitan
sihteeriäsi etukäteen, olen järkähtämätön.
Aion viettää kesän merenrannalla Mrs. Charles Patersonin luona ja
opettaa hänen tytärtään, joka aikoo korkeakouluun ensi syksynä. Tulin
hänen tuttavakseen McBridein kautta, ja hän on hyvin viehättävä
nainen. Annan tunteja latinassa ja englannissa myöskin nuoremmalle
tyttärelle, mutta minulle jää vähän aikaa itseänikin varten, ja
ansaitsen viisikymmentä dollaria kuussa! Eikö se tunnu sinusta aivan
suunnattomalta summalta? Hän tarjosi sen, minä en olisi kehdannut
pyytää enemmän kuin kaksikymmentä viisi.
Lopetan työni Magnoliassa (se on paikka, missä hän asuu) syyskuun
ensimäisenä, ja vietän jäljelläolevat kolme viikkoa luultavasti Lock
Willow'ssa -- minusta olisi hauskaa nähdä Semplet taas ja kaikki
ystävälliset eläimet.
Miten tämä ohjelma vaikuttaa sinuun, Setä? Minusta tulee aivan
riippumaton, niinkuin näet. Sinä olet pannut minut jaloilleni ja
luulen että osaan melkein kävellä omin neuvoin nyt.
Princetonin diploomienjako ja meidän tutkintomme sattuvat ihan
yhteen, mikä on kauhea isku. Sallie ja minä niin toivoimme ehtivämme
niihin, mutta tietysti se on aivan mahdotonta.
Hyvästi, Setä. Nauti kesästäsi ja tule syksyllä takaisin levänneenä
ja valmiina alkamaan uutta työvuotta. (Noin sinun pitäisi kirjoittaa
minulle!) Minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä teet tänä kesänä
tai millä tavoin huvittelet. En voi silmilläni havaita ympäristöäsi.
Pelaatko golfia vai metsästätkö vai ratsastatko vai istutko vain
auringossa ja mietiskelet?
Joka tapauksessa, oli miten oli, pidä hauskaa äläkä unhoita Judya.
Kesäkuun 10 p.
_Rakas Setä!_
Tämä on vaikein kirje mitä ikinä olen kirjoittanut, mutta olen
päättänyt mitä minun on tehtävä, eikä ole mitään peräytymisen
mahdollisuutta. On hyvin herttaista ja suurenmoista ja kultaista
että tahdot lähettää minut Europpaan tänä kesänä -- hetkiseksi aivan
hurmaannuin siitä ajatuksesta, mutta selvä järki sanoi kohta ei.
Olisi sangen epäloogillista jos kieltäytyisin ottamasta rahojasi
koulua varten ja sitten käyttäisin ne pelkkiin huvituksiin! Sinä
et saa totuttaa minua liian moneen ylellisyysseikkaan. Ihminen ei
kaipaa sitä mitä hänellä ei koskaan ole ollut, mutta on kauhean
kovaa olla ilman sitä ja sitä kun on ruvennut pitämään niitä ominaan
luonnollisen oikeuden mukaan. Eläminen Sallien ja Julian seurassa
panee stoalaisen filosofiani hirveälle koetukselle. Heillä molemmilla
on ollut kaikkea siitä saakka kun he olivat pikkulapsia, he pitävät
onnea aivan asiaankuuluvana. Maailma, niin he ajattelevat, on heille
velkaa kaiken mitä he tarvitsevat. Ehkä onkin -- ainakin maailma
näyttää tunnustavan velkansa ja maksavan sen. Mutta minun on toista,
minulle se ei ole mitään velkaa, ja sen se sanoikin heti alussa.
Minulla ei ole mitään oikeutta tehdä velkaa luottoa vastaan, sillä
aika on tuleva, jolloin maailma lakkaa tunnustamasta saataviani.
Huomaan ponnistelevani vertauskuvien meressä -- mutta toivon että
saat selvän tarkoituksestani. Joka tapauksessa minulla on hyvin
voimakas tunne siitä että ainoa kunniallinen mitä voin tehdä on
opettaa tämän kesän ja ruveta elättämään itseäni.
* * * * *
MAGNOLIA.
Neljä päivää myöhemmin.
Juuri näin paljon olin ehtinyt kirjoittaa, kun -- arvaa mitä
tapahtui? Palvelustyttö toi Master Jervien kortin. Hänkin matkustaa
ulkomaille tänä kesänä, ei Julian eikä hänen perheensä kanssa,
vain aivan itsekseen. Kerroin hänelle että sinä olit tarjonnut
minulle ulkomaanmatkan erään rouvan seurassa, joka on kaitsijana
tyttö-retkikunnassa. Hän tietää sinusta, Setä. Se on, hän tietää
että isäni ja äitini ovat kuolleet ja että eräs ystävällinen herra
on lähettänyt minut korkeakouluun. Minulla ei suorastaan ole ollut
rohkeutta kertoa hänelle John Grier Homesta ja kaikesta muusta.
Hän luulee että sinä olet holhoojani ja täysin laillinen vanha
perheystävä. En ole koskaan kertonut hänelle etten tunne sinua -- se
tuntuisi liian hassulta!
Joka tapauksessa hän kaikin tavoin tahtoi minua lähtemään Europpaan.
Hän sanoi että se oli välttämätön osa kasvatustani ja etten
saanut ajatellakaan kieltäytymistä. Hän sanoi myöskin että hän
olisi Parisissa samoihin aikoihin ja että karkaisimme kaitsijan
luota silloin tällöin ja söisimme päivällistä kahden hauskoissa,
vitsikkäissä ulkomaan ravintoloissa.
No niin, Setä, tämä totisesti houkutteli minua! Minä melkein horjuin,
ja jollei hän olisi ollut niin jyrkkä, olisin ehkä taipunut kokonaan.
Minut voi houkutella askel askeleelta, mutta minua ei _voi_ pakottaa.
Hän sanoi että olen tyhmä, hupsu, järjetön, eriskummallinen, typerä,
itsepintainen lapsi (ne ovat vain muutamia hänen solvaavista
adjektiiveistaan, loput menivät korvieni ohi), ja etten ymmärrä mikä
on minulle hyvä, ja että minun pitäisi antaa vanhempien ihmisten
päättää. Me melkein riitelimme -- en ole varma vaikka olisimme
riidelleet kokonaankin!
Joka tapauksessa pakkasin kapsäkkini nopeasti ja tulin tänne.
Mielestäni oli parempi nähdä sillat liekeissä takanani ennenkuin
lopetin kirjeeni sinulle. Nyt ne ovat kokonaan tuhkana. Täällä
olen Cliff Top'issa (Mrs. Patersonin huvilan nimi), matkalaukkuni
on jo avattu ja Florence (pikku tyttö) kamppailee jo ensimäisen
deklinatsionin kanssa. Ja siitä lupaakin tulla kamppailu! Hän on
aivan harvinaisen hemmoiteltu lapsi, minun täytyy opettaa hänelle
ensin kuinka sitä oikein opiskellaan -- hän ei ole elämässään
keskittynyt mihinkään vaikeampaan kuin jäätelöön ja soodaveteen.
Käytämme hiljaista kallionurkkaa kouluhuoneena -- Mrs. Paterson
toivoo että olen heidän kanssaan ulkoilmassa -- ja minä sanon että
_minusta_ on vaikeata keskittää ajatuksiani, kun edessä on sininen
meri ja laivoja purjehtii ohi! Ja kun ajattelen että itse voisin olla
tuollaisessa laivassa, matkalla vieraisiin maihin -- mutta minä _en
tahdo_ sallia itseni ajatella muuta kuin latinan kielioppia.
Prepositsionit _a_ tai _ab, absque, coram, cum, de, e_ tai _ex, prae,
pro, sine, tenus, in, subter, sub_ ja _super_ vaativat ablatiivia.
Näet nyt, Setä, että olen jo uponnut työhön, vaikka kiusaus
alituisesti väikkyy silmieni edessä. Älä ole vihoissasi, ole kiltti,
äläkä ajattele etten pidä arvossa ystävällisyyttäsi, sillä sen teen
-- aina -- aina. Ainoa tapa millä koskaan voin maksaa velkaani
sinulle on se että minusta tulee Hyvin Hyödyllinen Kansalainen.
(Ovatko naiset kansalaisia? Tuskin vain). Joka tapauksessa Hyvin
Hyödyllinen Henkilö. Ja kun katselet minua, voit sanoa: "Minä annoin
tuon Hyvin Hyödyllisen Henkilön maailmalle."
Se kuuluu hyvältä, eikö kuulu, Setä? Mutta en tahdo johtaa sinua
harhaan. Minut valtaa usein sellainen tunne, etten ole ollenkaan
huomattava, on lysti suunnitella elämänuraa, mutta kaiken
todennäköisyyden mukaan minusta ei tule hituistakaan erilainen kuin
kukaan muu tavallinen ihminen. Ehkä lopetan menemällä naimisiin
urakkamiehen kanssa ja inspiroin häntä hänen työssään.
Sinun alati
JUDY.
Elokuun 19 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Ikkunastani näkyy ihastuttava maaseutu -- meriseutu oikeammin -- ei
muuta kuin vettä ja kallioita.
Kesä kuluu. Vietän aamupäivät latinan ja englannin ja algebran ja
kahden tyhmän tyttöni seurassa. En käsitä kuinka Marion voi päästä
korkeakouluun tai jäädä sinne, jos pääsee. Ja mitä tulee Florenceen,
hän on toivoton -- mutta oi, mikä pieni kaunotar! Minä en luule
että merkitsee mitään, ovatko he tyhmiä vai ei niin kauan kun ovat
kauniita. Ei kuitenkaan voi olla ajattelematta, kuinka heidän
keskustelunsa väsyttää heidän tulevia miehiänsä, jolleivät he onnistu
saamaan tyhmiä miehiä. Luullakseni se on aivan mahdollista, maailma
näyttää olevan täynnä typeriä miehiä, olen tavannut heitä joukottain
tänä kesänä.
Iltapäivällä kävelemme kallioille tai uimme, jos nousuvesi on
paikallaan. Minä osaan uida suolaisessa vedessä erinomaisen helposti
-- näet että kasvatuksestani on jo hyötyä!
Kirje on tullut Mr. Jervis Pendletonilta Parisista, aika lyhyt,
tiukka kirje. En ole vielä aivan saanut anteeksi sitä etten suostunut
seuraamaan hänen neuvoaan. Joka tapauksessa, jos hän ehtii takaisin
ajoissa, hän tulee pariksi päivää tapaamaan minua Lock Willow'hon
ennenkuin koulu alkaa, ja jos olen hyvin kiltti ja suloinen ja
tottelevainen, pääsen (minulla on syytä otaksua) armoihin taas.
Myöskin kirje Sallielta. Hän tahtoo minua heidän leiriinsä kahdeksi
viikoksi syyskuussa. Täytyykö minun pyytää lupaa, vai enkö jo ole
päässyt sille asteelle että saan tehdä niinkuin tahdon? Olen,
aivan varmaan -- olen seniori, kuten tiedät. Tehtyäni työtä koko
kesän tunnen tarvitsevani hieman terveellistä virkistystä, tahdon
nähdä Adirondacksin, tahdon nähdä Sallien, tahdon nähdä Sallien
veljen -- hän opettaa minua melomaan kanoottia -- ja (tulemme nyt
päävaikuttimeeni, joka on halpamainen) tahdon että Master Jervie
tulee Lock Willow'hon eikä tapaa minua siellä.
Minun _täytyy_ näyttää hänelle että hän ei voi sanella minulle
käskyjään. Sitä ei voi kukaan muu kuin sinä, Setä -- etkä sinäkään
aina! Minä livistän tieheni.