Kesäkuun 2 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Et ikinä osaisi arvata, mitä hauskaa on tapahtunut.
McBridet ovat pyytäneet minua viettämään kesää leiriinsä
Adirondacksissa. He kuuluvat jonkinlaiseen klubiin ihastuttavan
pienen järven rannalla keskellä metsiä. Klubin jäsenillä on hirsistä
tehtyjä mökkejä siellä täällä puitten välissä, ja he soutelevat
kanootilla järvellä ja tekevät pitkiä kävelyitä metsäpolkuja
pitkin toisiin leireihin ja pitävät tanssiaisia kerran viikossa
klubihuoneustossa -- Jimmie McBriden luona on eräs korkeakoulutoveri
osan kesää, joten näet että meillä kyllä on miehiä, joiden kanssa
tanssia.
Eikö ollutkin herttaista että Mrs. Mc Bride kutsui minut? Nähtävästi
hän piti minusta kun olin siellä jouluna.
Suo anteeksi kirjeen lyhyys. Tämä ei ole mikään oikea kirje; tahdoin
vain antaa sinun tietää että kesäni on turvattu.
Sinun
_hyvin_ tyytyväisessä mielentilassa
JUDY.
Kesäkuun 5 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Sihteerisi on juuri kirjoittanut minulle että Mr. Smith pitää
parempana etten ota vastaan Mrs. McBriden kutsua, vaan palaan Lock
Willow'hon kuten viime kesänä.
Miksi, miksi, _miksi_, Setä?
Sinä et ymmärrä asiaa. Mrs. McBride tarvitsee minua, varmasti ja ihan
totta. Minä en ole vähääkään vaivaksi talossa. Minusta on apua. He
eivät ota mukaansa monta palvelijaa, ja Sallie ja minä voimme tehdä
paljon hyötyä. Se on minulle verraton tilaisuus oppia kodinhoitoa.
Jokaisen naisen pitäisi ymmärtää sitä, ja minä olen perehtynyt vain
orpokodin hoitoon.
Leirissä ei ole ketään meidän ikäisiämme tyttöjä, ja Mrs. McBride
tarvitsee minut seuralaiseksi Sallielle. Aiomme opiskella paljon
yhdessä. Aiomme lukea kaikki ensi vuoden englannin ja yhteiskuntaopin
kirjat. Opettaja sanoi että siitä olisi suuri apu, jos voisimme
kesällä lukea ne läpi, ja on niin paljon helpompi muistaa, jos luemme
yhdessä ja keskustelemme niistä.
Jo eläminen samassa talossa kuin Sallien äiti on sivistävää. Hän
on mielenkiintoisin, hauskin, toverillisin, viehättävin nainen
maailmassa; hän tietää kaikki. Ajattele kuinka monta kesää olen
viettänyt Mrs. Lippettin seurassa ja kuinka osaan antaa arvoa
vastakohdalle. Sinun ei tarvitse pelätä että minä ottaisin liian
paljon tilaa, sillä heidän talonsa on venyvä kuin kummi. Kun heillä
on paljon vieraita, pystyttävät he telttoja pitkin metsää ja
lähettävät pojat ulos. Siitä tulee niin hauska, terveellinen kesä,
kun saa olla ulkoilmassa joka hetki. Jimmie McBride opettaa minua
ratsastamaan hevosen selässä ja melomaan kanoottia ja ampumaan ja
-- oi, niin paljon sellaista mitä minun pitäisi osata. Se olisi
sellainen hauska, iloinen, huoleton aika, jonkalaista minulla ei ole
koskaan ollut, ja minä luulen että jokainen tyttö ansaitsee kerran
elämässään sellaisen. Tietysti teen aivan niinkuin sinä käsket, mutta
ole, _ole_ niin kiltti ja anna minun mennä sinne, Setä. En ole
koskaan halunnut mitään niin hartaasti.
Tämä ei ole Jerusha Abbott, tuleva suuri kirjailija, joka kirjoittaa
sinulle. Se on vain Judy -- eräs tyttö.
Kesäkuun 9 p.
_Mr. John Smith!_
Sir: Saanut kirjeenne tämän kuun seitsemänneltä. Noudattaen
määräyksiänne, jotka olen saanut sihteerinne kautta, lähden täältä
ensi perjantaina viettääkseni kesän Lock Willow'n maatalossa.
Toivon aina saavani olla
(Miss) JERUSHA ABBOTT.
LOCK WILLOW,
Elokuun 3 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
On jo lähes kaksi kuukautta siitä kun viimeksi kirjoitin, mikä ei
kaunista minua, sen kyllä tiedän, mutta minä en ole rakastanut sinua
paljon tänä kesänä -- sinä näet että olen suora!
Et voi kuvitella kuinka pettynyt olin, kun minun piti luopua McBriden
leiristä. Luonnollisesti tiedän että olet holhoojani ja että minun
pitää kaikissa asioissa ottaa huomioon toivomuksesi, mutta en voinut
nähdä mitään _syytä_. Se oli niin ilmeisesti parasta, mitä olisi
voinut tapahtua minulle. Jos minä olisin ollut Setä ja sinä Judy,
olisin sanonut: "Siunatkoon, hyvä lapsi, mene kaikella muotoa ja
pidä hauskaa, näe paljon uusia ihmisiä ja opi paljon uutta, elä
ulkoilmassa ja tule terveeksi ja vahvaksi ja virkistyneeksi kovaa
työvuotta varten."
Mutta ei sinne päinkään! Vain pari riviä sihteeriltäsi, joka määrää
minut Lock Willow'hon.
Määräystesi personattomuus se loukkaa tunteitani. Minusta tuntuu että
jos välittäisit minusta hiukankin samaan suuntaan kuin minä sinusta,
lähettäisit minulle joskus omalla kädelläsi kirjoitetun tervehdyksen
noiden typerien koneellakirjoitettujen sihteerin kirjelippusten
asemasta. Jos saisin pienimmänkin vihjauksen siitä että välität,
tekisin mieliksesi ihan vaikka mitä.
Minä tiedän että minun piti kirjoittaa hauskoja, pitkiä,
yksityiskohtaisia kirjeitä odottamatta koskaan vastausta. Sinä täytät
osasi sopimuksesta -- minä saan kasvatukseni -- ja otaksun että minä
en täytä omaa osaani sinun mielestäsi!
Mutta, Setä, se on kova sopimus. Niin on, ihan totta. Olen niin
kauhean yksin. Sinä olet ainoa ihminen, josta voisin välittää, ja
sinä olet niin varjomainen. Sinä olet vain kuviteltu mies, jonka
minä olen keksinyt, ja luultavasti oikea _sinä_ ei ole vähääkään
sellainen kuin minun kuvittelemani _sinä_. Mutta sinä lähetit minulle
tervehdyksen kerran kun olin sairaana, ja nyt, kun tunnen itseni
kauhean unohdetuksi, haen korttisi esille ja luen sen uudelleen.
Huomaan etten sano sinulle ollenkaan sitä mitä aioin sanoa, mikä oli
seuraavaa:
Vaikka tunteeni vieläkin ovat loukatut, sillä on hyvin nöyryyttävää
tulla nostelluksi ja siirrellyksi mielivaltaisen, taipumattoman,
järjettömän, kaikkivoivan, näkymättömän Sallimuksen käden kautta,
niin kuitenkin, kun joku ihminen on ollut niin hyvä ja jalomielinen
ja ajatteleva kuin sinä tähän asti olet ollut minua kohtaan, otaksun
että hänellä on oikeus olla mielivaltainen, taipumaton, järjetön,
näkymätön Sallimus, jos häntä haluttaa, ja siispä -- annan sinulle
anteeksi ja olen iloinen taas. Mutta hauskaa ei vieläkään ole saada
Sallien kirjeitä, joissa hän kertoo kuinka hurmaavaa siellä leirissä
on!
Oli miten oli -- vedämme verhon sen asian eteen ja alotamme alusta.
Olen kirjoittanut ja kirjoittanut tänä kesänä, saanut valmiiksi neljä
lyhyttä kertomusta ja lähettänyt ne neljään eri aikakauskirjaan. Näet
nyt että koetan olla kirjailija. Olen vakiinnuttanut työhuoneekseni
nurkan ullakolla, joka oli Master Jervien leikkihuoneena sadepäivinä.
Se on viileä, tuulinen nurkka, jossa on kaksi ullakkoikkunaa, ja sitä
varjostaa vaahtera, jossa asuu perhe punaisia oravia kolossaan.
Parin päivän päästä kirjoitan hauskan kirjeen ja kerron kaikki talon
uutiset.
Me tarvitsisimme sadetta.
Sinun kuten ainakin
JUDY.
Elokuun 10 p.
_Mr. Setä Pitkäsääri!_
Sir: kirjoitan teille pajupuun toiselta oksalta laidunmaalta lammikon
rannalta. Alapuolella kurnuttaa sammakko, heinäsirkka sirittää
yläpuolella ja kaksi pientä "pirunkorentoa" kiitää ylös ja alas
rungon ympärillä. Olen ollut täällä kokonaisen tunnin; oksa on hyvin
mukava, varsinkin kun olen päällystänyt sen kahdella sohvatyynyllä.
Tulin tänne mukanani kynä ja kirjoituslehtiö toivoen voivani
kirjoittaa kuolemattoman novellin, mutta olen ollut aivan hukassa
sankarittareni kanssa -- en _voi_ saada häntä käyttäytymään niinkuin
tahtoisin, ja niinpä olen hyljännyt hänet hetkiseksi ja kirjoitan
sinulle. (Ei siitäkään sentään ole suurta huojennusta, sillä enhän
minä saa sinuakaan käyttäytymään niinkuin tahtoisin.)
Jos olet tuossa kauheassa New Yorkissa, soisin voivani lähettää
sinulle kappaleen tätä ihastuttavaa, tuulista, aurinkoista maisemaa.
Seutu on sadeviikon jälkeen kuin taivas.
Taivaasta puhuen -- muistatko Mr. Kellogin, josta kerroin viime
kesänä -- Cornersin pienen valkean kirkon kappalaisen? No niin, tuo
vanha sielu-parka on kuollut -- kuollut keuhkotulehdukseen viime
talvena. Minä kävin kuutisen kertaa kuulemassa hänen saarnaansa ja
perehdyin hyvin hänen jumaluusoppiinsa. Hän uskoi loppuun saakka ihan
samat asiat kuin matkansa alussakin. Minusta tuntuu että miestä,
joka voi ajatella aivan samalla tavalla neljänkymmenen seitsemän
vuoden ajan muuttamatta ainoatakaan käsitystä, pitäisi säilyttää
erikoisuutena museossa. Toivon että hän saa nauttia harpustaan ja
kultakruunustaan, hän oli niin täysin varma niiden saamisesta!
Hänen tilallaan on nyt nuori, hyvin suuriluuloinen mies. Seurakunta
on vielä sangen epäilevällä kannalla, varsinkin se puolue, jota
diakooni Cummings johtaa. Näyttää kuin tulossa olisi hirveä hajaannus
kirkossa. Me emme välitä uskonnollisista uudistuksista tällä seudulla.
Sadeviikon loppupuolella istuin ullakolla ja hekkumoin kirjoissa --
Stevensonia enimmäkseen. Hän itse on paljon mielenkiintoisempi kuin
kukaan hänen kirjojensa henkilö, lyönpä vetoa että hän teki itsestään
sellaisen sankarin, joka näyttäisi hyvältä painettuna. Etkö luule
että oli juuri hänen tapaistaan tuhlata kaikki isältään perimänsä
kymmenentuhatta dollaria purjeveneeseen ja lähteä purjehtimaan
etelämerille. Hän toteutti itse seikkailevan maailmankatsomuksensa.
Jos isäni olisi jättänyt minulle kymmenentuhatta dollaria, tekisin
samoin minäkin. Vailiman ajatus tekee minut suorastaan villiksi.
Tahtoisin nähdä tropiikin. Tahtoisin nähdä koko maailman. Minä
kyllä vielä näenkin -- ihan varmasti, Setä, kun minusta tulee suuri
kirjailija tai taiteilija tai näyttelijätär tai näytelmänkirjoittaja
-- tai mikä suuruus minusta näyttäytyy tulevan. Minulla on kauhea
vaeltamisen jano; kun vain näenkin kartan, tekee mieleni panna hattu
päähän ja ottaa päivänvarjo ja lähteä. "Minä näen ennen kuolemaani
etelän palmut ja temppelit."
Torstai-iltana hämärissä, portailla istuen.
Hyvin vaikeata saada mitään uutisia tähän kirjeeseen! Judy on viime
aikoina käynyt niin filosofeeraavaksi että hän tahtoo keskustella
laajapiirteisesti maailmasta yleensä eikä alentua puhumaan arkielämän
jokapäiväisistä pikkuseikoista. Mutta jos sinun _pitää_ saada
uutisia, niin kuule siis:
Yhdeksän pikku porsastamme kahlasi viime tiistaina puron yli ja
karkasi, ja vain kahdeksan tuli takaisin. Emme tahdo väärin syyttää
ketään, mutta me epäilemme että Dowdin leskellä on yksi enemmän kuin
pitäisi.
Mr. Weaver on maalannut latonsa ja kaksi aittaansa kirkkaan
keltaisiksi -- hyvin ruma väri, mutta hän sanoo sen kestävän.
Brewereilla on vieraita tällä viikolla, Mr. Brewerin sisar ja kaksi
sisarentytärtä Ohiosta.
Eräs Rhode Island-punaisistamme nakutti esiin vain kolme kananpoikaa
viidestätoista munasta. Emme voi kuvitella mikä sitä riivasi. Rhode
Island-punaiset ovat minun mielestäni hyvin arvoton rotu. Pidän
enimmän Buff Orpingtoneista.
Bonnyrigg Four Cornersin uusi postivirkailija joi joka pisaran
jamaikalaista inkivääriolutta mitä heillä oli varastossa -- seitsemän
dollarin arvosta -- ennenkuin hänet saatiin ilmi.
Vanha Ira Hatch potee luuvaloa eikä enää voi tehdä työtä. Hän ei
koskaan säästänyt mitään kun palkka oli hyvä, joten hänen nyt on
elettävä kaupungin kustannuksella.
Ensi lauantai-iltana on koulutalossa jäätelöillanvietto. Tervetuloa
perheinenne!
Minulla on uusi hattu, jonka ostin kahdellakymmenellä viidellä
sentillä postitoimistosta. Tässä on viimeinen muotokuvani, lähdössä
haravoimaan heiniä.
On niin pimeä ettei enää näe, mutta jopa uutisetkin loppuivat.
Hyvää yötä!
JUDY.
Perjantaina.
Hyvää huomenta! Kerrankin uutinen! Mitä ajattelet? Et koskaan,
koskaan, koskaan arvaisi kuka on tulossa Lock Willow'hon. Kirje Mrs.
Semplelle Mr. Pendletonilta. Hän on pyörämatkalla Berkshires'in läpi
ja on väsynyt ja tahtoo levätä siistissä hiljaisessa maatalossa --
jos hän jonakin iltana kiipeää Mrs. Semplen portaita ylös, onko tällä
silloin huone valmiina hänelle? Hän viipyy kenties viikon tai kenties
kaksi tai kenties kolme, kun hän nyt ensin näkee kuinka rauhallista
täällä on.
Mekös olemme häkärässä! Koko talo siivotaan ja kaikki ikkunaverhot
pestään. Minä ajoin tänä aamuna Cornersiin ostamaan uutta
vahakangasta sisäänkäytävään ja kaksi kannua ruskeata kattomaalia
eteistä ja takaportaita varten. Mrs. Dowd on tilattu huomiseksi
pesemään ikkunoita (hetken tärkeys saa meidät unohtamaan epäluulomme
porsaan suhteen). Saatat ajatella, päättäen toimenpiteistämme, ettei
talo jo ennestään ollut tahraton, mutta minä vakuutan sinulle että
se oli! Olkoot Mrs. Semplen rajoitukset mitkä tahansa, mutta hän on
TALOUDELLINEN.
Mutta eikö tuo ole juuri sen miehen tapaista, Setä? Hän ei anna
kaukaisintakaan vihjausta siitä, päätyykö hän portaillemme tänään
vai kahden viikon päästä. Saamme alituisesti pidättää henkeämme
kunnes hän tulee -- ja jollei hän kiirehdi, voi sattua että siivot on
tehtävä uudestaan.
Tuolla Amasai odottaa häkkirattaitten ja vanhan Groven kanssa.
Ajelen yksin, mutta jos voisit nähdä vanhan Groven, et olisi levoton
turvallisuudestani.
Käsi sydämellä -- jää hyvästi.