215 FERGUSSEN HALL,
24 p. syyskuuta.
_Rakas kiltti Johtokunnan-Jäsen-joka-lähetät-orpoja-korkeakouluun!_
Täällä minä olen! Matkustin eilen neljä tuntia junassa. Se on
lystikäs tunne, eikö totta? En ole koskaan ennen ollut junassa.
Korkeakoulu on suurin, hämäännyttävin paikka maailmassa -- eksyn
joka kerta kun lähden huoneestani. Kirjoitan sinulle kuvauksen
myöhemmin, kun pääsen hiukan selville kaikesta, ja sitten kerron
myös koulutunneista. Ne alkavat vasta maanantai-aamuna, ja nyt on
lauantai-ilta. Mutta minä tahdoin kirjoittaa kirjeen heti ihan vain
tutustuakseni.
Tuntuu hullulta kirjoittaa kirjeitä ihmiselle, jota ei tunne. Minusta
tuntuu hullulta ylipäänsä kirjoittaa kirjeitä -- en elämässäni ole
kirjoittanut muuta kuin kolme tai neljä, niin että anna anteeksi, jos
nämä eivät ole vallan mallikelpoisia.
Ennenkuin lähdin eilen aamulla, oli Mrs. Lippettillä ja minulla hyvin
vakava keskustelu. Hän sanoi minulle kuinka minun tulee käyttäytyä
lopun ikääni, ja varsinkin kuinka minun tulee käyttäytyä ystävällistä
herraa kohtaan, joka tekee hyväkseni niin paljon. Minun pitää katsoa
että olen Hyvin Kunnioittava.
Mutta kuinka voi olla hyvin kunnioittava ihmistä kohtaan, joka
haluaa nimekseen John Smith? Etkö nyt voinut keksiä nimeä, jossa
olisi hiukan personallisuutta? Voisin yhtä hyvin kirjoittaa kirjeitä
Rakkaalle Mr. Vaatenaulakolle tai Rakkaalle Mr. Ripustimelle.
Olen ajatellut sinua aika paljon tänä kesänä. Kun kaikkien näiden
vuosien jälkeen joku vihdoinkin välittää minusta, tuntuu kuin olisin
saanut jonkinlaisen perheen. Tuntuu kuin kuuluisin jollekin nyt, ja
se on hyvin mieluisa tunne. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että kun
ajattelen sinua, on mielikuvituksellani hyvin vähän raaka-ainetta.
Enhän tiedä muuta kuin kolme asiaa:
I. Sinä olet pitkä.
II. Sinä olet rikas.
III. Sinä vihaat tyttöjä.
Voisin kenties panna nimeksesi Rakas Mr. Tyttövihaaja. Mutta se on
miltei loukkaavaa minua kohtaan. Tai Rakas Mr. Rikas-mies, mutta
se on loukkaavaa sinua kohtaan, niinkuin muka raha olisi ainoa
merkillinen sinussa. Sitäpaitsi on rikkaus niin perin ulkopuolinen
ominaisuus. Ehkä et saakaan olla rikas kaiken ikääsi; tekeehän niin
moni oikein viisas mies vararikon niin että helisee. Mutta pitkä sinä
ainakin tulet olemaan kaiken ikääsi! Niinpä olenkin päättänyt panna
nimeksesi Rakas Setä Pitkäsääri. Toivon ettet pahastu. Se on vain
yksityinen lempinimi -- emme sano sitä Mrs. Lippettille.
Kymmenen kello soi tuossa tuokiossa. Päivämme jakaantuu
kellonsoittojen mukaan. Me syömme ja nukumme ja luemme
kellonsoittojen mukaan. Se on hyvin elähyttävää, minä olen koko ajan
kuin virma varsa. Kas niin! Valot sammuksiin. Hyvää yötä.
Huomaa miten täsmällisesti tottelen sääntöjä -- kiitos olkoon
kasvatukseni John Grier Homessa.