-- Saimuski voi opettaa.
-- Jeh! sitten elokuussa.
* * * * *
Kotona syötiin hätäinen ateria, matkakapineet kannettiin eteiseen ja
hyvästijättö alkoi.
-- Hyvästi nyt, Lempi. Terveisiä Santerille ja kiitos.
-- Anteeksi, jos en ole ollut mieliksi, sanoi Lempikin liikuttuneena.
Naimi-täti saattoi asemalle, järjesti liput ja pakaasin ja neuvoi viime
tinkaan asti.
-- Tuleeko Naimi-täti Varpuniemeen kesällä? kysyi Sarri.
-- Tulen kyllä käymään heinäkuussa. Viekää nyt paljon terveisiä kotiin.
On oikein vaikea erota teistä. Olette olleet kilttejä poikia.
-- Paitsi silloin, kun tuli muikkari reksiltä, kuului kimakka ääni
vasemmalta.
-- Janne ja Risto! Mihin te matkustatte? kysyi Sarri.
-- Meistäkin oli vaikea erota teistä, kun te olette olleet niin kilttiä
poikia. Tultiin vain saattamaan ja täytyi ostaa liput asemasillalle,
melkein ihan viimeisillä rahoilla, selitti Janne.
-- Milloinka rehtori suuteli teitä? kysyi Naimi-täti, joka oli jäänyt
miettimään Riston ensimmäisiä sanoja.
Neljä poikaa purskahti nauraa hihittämään.
-- Ristohan sanoi jotain sen tapaista, enhän minä ymmärrä teidän
kieltänne, sanoi Naimi-täti.
-- Seppo oli tulipunainen kasvoiltaan, ja Sarri katseli lattiaa koko
tunnin, kun he olivat niin liikutettuja reksin "suutelemisesta", ivasi
Janne.
-- Muikkari on muistutus, selitti Risto.
Juna alkoi hiljalleen liikkua ja pojat alkoivat kiireisesti hyvästellä.
-- Tässä on teille kymmenen metriä eristettyä kuparilankaa, maalla
sellainen on tarpeen, huusi Janne ojentaen käärön Sepolle.
-- Ja tässä on kammanpuolikas, minä otin itse toisen puolen. Sillä
voitte soittaa, kun panette silkkipaperia ympäri, sanoi Risto työntäen
lahjansa Sarrin ojennettuun käteen.
Lakit heiluivat ilmassa, ja Naimi-täti huiskutti nenäliinalla, pyyhkien
välillä kyyneleitä silmistään.
-- On ne pojat sentään kivoja, vaikka eivät osaa käyttäytyä Fazerissa,
sanoi Seppo istuuduttuaan paikalleen täpötäydessä vaunussa.
-- Ilkesivät tulla asemalle, päällepäätteeksi ihan luonnollisen
näköisinä. Hyvä, että välit tuli selvitetyksi kesäksi, tuumi Sarri.
-- Kun asiat järjestyvät ilman sanoja, niin ei tunnu yhtä nololta kuin
silloin, kun täytyy puhua ja käsittää väärin ja taas selittää. Parasta
on antaa lahja tai tapella välit puhtaaksi.
-- Minä ostin Kananhoitokirjan isälle ja uimamyssyn Saimuskille. Mitä
sinä ostit?
-- Lempi oli ostanut patenttilääkettä Santerille, jota hän ei
antanutkaan, koska Santeri oli käynyt yläkerran Tiltan luona. Minä
ostin sen Jerelle.
-- Oliko se kihtilääkettä?
-- En minä niin tarkkaan kysynyt, mihin tarkoitukseen se oli,
mutta kyllä Jere käyttää mitä vaan saa. Talvella hänellä oli
kolmekymmentäkahdeksan lääkepulloa.
Äidille minä ostin tekokukkia hattuun.
-- Mitenkä sinä keksit? kysyi Sarri ihaillen.
-- Vanha mummo möi tekoruusuja ja liljoja kadulla, hän tuli vastaan,
juuri kun minä tuumin lahjaa äidille. Niistä tulee hurjan komea hattu.
Äiti pukeutuu aina niin yksinkertaisesti, nyt hänestä kerrankin tulee
hieno.
-- Jeh! Minä ostin Laurille kirjan, jossa on kirjemalleja. Sitä voi
käyttää virassa ja rakkaudessa ja vararikon uhatessa. Palvelijoille
minä ostin lakritsipiiput kullekin.
Matkaseurana oli iso joukko tovereita koulusta, niin että aika kului
hauskasti Lohjan asemalle. Siellä pojat muuttivat pieneen junaan, joka
vei laivarantaan.
Laivassa pojat joutuivat kotiseudun lumoihin.
-- Lohjanselkä, oma järvi! Tunnetko miten se tuoksuu ja näetkö miten
laineet lyövät rantakiviä vastaan aivan toisella tavalla kuin missään
muualla!
-- Tämä järvi ja Karjalohja, ne ovat Suomea, oikeata Suomea, sen hoksaa
vasta, kun on ollut poissa sanoi Seppo.
-- Me tullaan juuri kuin ulkomailta kotiin. Mennään puhelemaan
kapteenin kanssa, niin saadaan kuulla uutisia laivakuluista.
Pojat nauttivat sanomattomasti laivamatkasta. He puhelivat lakkaamatta
ja nauroivat sydämellisesti elämän yltäkylläisyydestä. Muut matkustajat
katselivat heitä hymyillen.
-- Katso, tuossa näkyy jo meidän maita, huudahti Sarri, kun
lähestyttiin kotirantaa.
-- Elimet vyöryvät taas ruumiissa, sanoi Seppo.
-- Sydän on ainakin paisunut, juuri kuin taikina, joka nousee.
-- Karjalohja onkin kuin hiivaa sille.
-- Varpuniemi pilkottaa mäen harjalla ja oma laivasilta näkyy. Tämä
laiva kömpii eteenpäin yhtä hiljalleen kuin sairas etana.
-- Minä erotan jo ihmisiä, ja koiratkin ovat mukana, -- Sarri alkoi
heiluttaa lakkiaan.
-- Katsos ihmettä, Jerekin on siellä.
-- Saimuski ja Lauri, kaikki ovat tulleet -- ihan kaikki.
-- Isä huiskuttaa kepillä ja nauraa, juuri kuin oma isä, sanoi Seppo.
-- Etumaisena seisoo äiti, itse äiti.
Sarri puristi vahvasti Sepon kättä.