Englantilainen naissalapoliisi syöksyi suoraan Kragin luo, jota hän
melkein syleili.
"Valitan sitä sydämellisimmin", sanoi hän.
"Kiitos, neitiseni, ette voi aavistaa kuinka kiitolliseksi tunnen
itseni."
"Jumalani, miten tunnen itseni onnelliseksi, nähdessäni teidän ottavan
asian niin kevyesti. Ajattelin nimittäin teidän asemannekin
poliisilaitoksessa käyneen epävarmaksi, joten arvelin mahdollisuutta
teidän astumiseksenne Scotland Yardin palvelukseen. Tulen siinä
tekemään voitavani."
"Hyvä neiti", vastasi Krag, "en luule asemani täällä olevan epävarman.
Olen jo saanut poliisipäällikön anteeksiantamuksen."
Poliisipäällikkö katsoi hämillään yhdestä toiseen hieman nolona
nähdessään alaisensa virkamiehen kieltäytyvän englantilaisen missin
äidillisestä huolenpidosta.
Neiti istuutui heti ja tunsi itsensä selvästi tyytyväiseksi
norjalaisten herrojen seurassa.
"Mutta me emme ole tulleet askeltakaan pitemmälle", sanoi hän,
"päinvastoin olemme tulleet askeleen taaksepäin, sillä olettehan
tulleet varastetuksi. Toivon, ettette ole menettäneet mitään
kallisarvoista."
"Ei", vastasi Krag, "laukussa oli vain norjalainen harmaankiven
palanen. Siinä kaikki."
"Soo, sehän oli sitten syvä. Harmaakivi sanotte, harmaakivi vain --"
"Niin, ei yhtään muuta."
Neiti istui hetkisen ja ajatteli tätä ja huudahti sitten äkkiä:
"Niin mitä teemme nyt?"
Asbjörn Krag vastasi: "Useilla syillä, neiti, ymmärrätte kyllä, että
minä ainoastaan vastenmielisesti uudistan toimintani matkustavana
syöttilintuna. Pelkään myöskin etten menestyksellä voi valmistaa uutta
valepukua, nyt kun entinen valepukuni on niin perusteellisesti
paljastettu sanomalehdessä."
"Niin, ajattelen kuten te", vastasi neiti, "sillä on kyllä
epävakaisuutensa. Suoraan sanoen olin ajatellut jättää työni täällä ja
kääntyä takaisin työmaalleni Scotland Yardiin, mutta olen löytänyt
vielä erään tehtävän, joka odottaa minua täällä."
"Mitä sanottekaan, neiti, vieläkö eräs?"
"Kyllä;"
"Minua ilahuttaa", sanoi Krag hiljaa hymyillessään, "että tämä
huomautus 'vielä eräs' on ymmärrettävä siten, että te jo olette
suorittaneet vähimmän tehtävän."
"No, ja, hm."
"Ja syyt siihen", jatkoi Krag, "tahdon valaista sillä, että neidin työ
täällä kaupungissa on ollut yhtä tuloksetonta, kuin meidän tähän
saakka."
"On myöskin aivan satunnaista, että tulin tänne. Olin virkalomallani
kun varkaudet alkoivat ja kun suuret toimistot hinnalla millä tahansa
tahtoivat lopettaa varkaudet ryhdyin toimeen."
"Arvelevatko matkailutoimistot neidin suorittaneen tehtävänsä niin
erinomaisesti?"
Naissalapoliisi ei vastannut tähän kysymykseen.
Sen sijaan tuntui hän olevan hiukan suutuksissa siltä pistelevästä
äänestä, jonka hän nyt ensikerran huomasi Kragissa.
Neiti sanoi:
"Mutta minähän se kuitenkin olin, joka ensimäiseksi ymmärsin näytellä
ylhäistä ulkolaista matkustajaa, voidaksemme sillä tavalla
mahdollisesti paljastaa varkaan."
"En tiedä", vastasi Krag, "kuka meistä ensinnä tuli tähän ajatukseen.
Sitäpaitsi tulee teidän, neitiseni, kuitenkin tunnustaa ettei siinä
kyllin, että näyttelee ylhäistä matkustavaista."
"Soo."
"Täytyy pitää huolen myöskin siitä että tulee varastetuksi. Vasta
silloin saattaa tulla kysymykseen päästä todellakin varkaan jälille."
"Niin, olette oikeassa."
"Niin, ja näettekö nyt neiti, kuka meistä tuli varastetuksi?"
"Se olitte te", vastasi nainen nauraen.
"No hyvä. Kuka silloin on saavuttanut vähimmin?"
"Parahin virkaveli", sanoi hän nauraen, "voidakseni vastata tähän
kysymykseen, täytyy minun silloin todellakin tietää ensiksi, oletteko
saavuttaneet mitään?"
"Siihen kysymykseen tahdon ehdottomasti vastata kyllä."
Silloin tuijotti neiti yllättyneenä häneen.
"Luuletteko todella, että olemme tulleet varasta lähemmäksi? Oo... se
on varmasti vain pilaa."
"Se ei ole pilaa, neiti."
"No jaa", vastasi hän miettimisensä jälkeen, "olen kuten sanottu
päättänyt jäädä edelleen tänne kunnes olen tehnyt tehtäväni."
Hän nousi äkkiä ylös tuolista, tarttui Kragin käteen ja sanoi:
"Seisokaamme rinnatusten taistelussa tätä nerokasta ja vaarallista
suurroistoa vastaan, joka jo on varastanut liian suuriarvoista."
"Tehkäämme se, neiti."
"Lupaan teille, etten missään tapauksessa tule lepäämään ennenkuin
olemme löytäneet hänet."
"Meille on se suuresta merkityksestä luvatessanne sen, neiti."
(Tässä mutisi Brede kärsimättömästi ja poliisipäällikkö veti ihmeissään
pitkää partaansa.)
"Mutta nyt en todellakaan tiedä, miten alotamme asian."
"Sen tiedätte varmasti, neiti."
"Hm, olen kyllä ajatellut jatkaa nerokasta hankettani, näyttelemällä
ylhäistä matkustajaa."
"Näen sen hankkeen erinomaiseksi, neiti" sanoi Krag, "teidän tulee
ehdottomasti jatkaa sitä. Niin kuin olen sanonut teille, on se hiukan
epävakaista jatkaa minulle, ja sitäpaitsi myöskin on aivan ylellistä
kahden matkustaminen."
"Niin, eikö totta, aivan liiallista."
"Sitäpaitsi uskon sellaisessa tilanteessa enemmän naiselliseen
harkintakykyyn."
"Olette Jumalan nimessä oikeassa, herra Krag. Juuri naisen sisäistä
näkemystä Kristianian salapoliisi tarvitsee, Scotland Yardissa ovat
naiset tehneet ihmeitä viime vuosina."
"Siis, milloin ajattelette uudistaa rooliinne hienona ulkolaisena
matkustajana?"
"Tja, en todellakaan tiedä."
"Olette kai selvillä siitä", sanoi Krag, "että aika meille on nyt
tavattoman kallista."
"Sen tiedän, olen valmis matkustamaan heti. Scotland Yardissa emme tee
koskaan pitkiä valmisteluja. Siellä olemme valmiina matkustamaan vaikka
maapallon ympäri, viiden minuutin kuluttua annetusta määräyksestä."
"Huomatkaa, lähtevä mannermaajuna menee tunnin kuluttua."
"Silloin voin mennä sillä."
"Mutta valepukunne?"
"Se on pian järjestetty. Missä puvussa ajattelette minun pitävän
matkustaa?"
"Sehän riippuu paljon siitä vaatevarastostanne, joka teillä on
käytettävissänne."
"Oh, tiedättekö paras virkaveli, matkoilla ovat, vieläpä herttuattaret,
harvoin ylellisen hienoina."
"Silloinhan voitte näytellä herttuatarta."
Nuori nainen kumarsi.
"Nyt imartelette minua, herra salapoliisi."
"En, vakuutan sen teille."
"Jos näyttelisin nuorta englantilaista ladyä matkalla isänsä
kesäasuntoon Norjassa."
"Mainiota, neiti. Nuori englantilainen lady, jolla on isänsä luona
kesäasunto Norjassa, on juuri oikein. Mutta miten olette aikoneet
pukeutua?"
"Minulla on eräs vihreä matkapuku, yksinkertainen mutta aistikas. Ja
matkustan siis junalla taasen Fredriksstadiin."
"Tahtoisin ehdottaa erästä toista asemaa, joka on kauempana täältä",
sanoi Krag, "esimerkiksi Kornsjöta eli Mellerudia."
"Aivan oikein, silloin valitsen Kornsjön."
"Ja silloin on ehkä parasta, että odotatte sen junan saapumista, joka
on täällä huomenna kello 2.53 i.p."
"Miksikä juuri sitä junaa, herra salapoliisi?"
"Mutta onhan se päivän selvää. Tietysti siksi, että teillä tällä
junalla on mahdollisesti tilaisuus tulla varastetuksi. Ettekö ole
huomanneet, että varas melkein yksinomaan toimii päiväpikajunalla?"
"Kyllä, ihmettelen teidän tarkkuuttanne. Nyt menen ja pukeudun,
Hyvästi, herra salapoliisi."
"Hyvästi, mylady", sanoi Krag ja suuteli hänen kättänsä jäähyväisiksi.
Ja hän meni hymyillen ovesta ulos.