Oi ihminen, sun osas kurja lie!
Vaan kurjempi sun etsijäsi tie! —
Hän kulkee, etsii, lyhty kädessään, —
vaan mistään ei hän löydä ihmistään.
Vuostuhannet hän mailmaa kiertää niin,
ja katse tähtää vuosiin vastaisiin.
Ja hölmöt pilkkaa: — Etkö, hourupää,
nää päivällä sa ilman kynttilää? —
Hän pilkan kestää, kulkee, haparoi,
mut ihmistä ei mistään löytää voi.
Ja vuodet vaihtuu, kansat kamppailee: —
vain pedot kaikkialla hallitsee. —
Mut etsijään ei epätoivo lyö,
vaikk' onkin turhaa, pilkattua työ.
Ja sammumatta lekkuu liekki tuo,
se toivon hohteen päiviin, öihin luo. —
Jos täällä koskaan ihmistä ei näy,
hän toiseen tähteen lyhtyinensä käy!