J. Siljon muistoksi.
Sinut aina muistan, kun tuimaa tuulta
ulapalle me laskimme sataman suulta.
Meri vyöryi vihaisin vaahtoharjoin,
sää peitti maan, meren pilvenvarjoin.
Päin aavoja näin
vene viillettäin
kiis' ylitse kuohujen hyrskyäväin.
Kuin nuolen sa ohjasit ottein varmoin
sen halki aallokon tyynin tarmoin
ja katse kauaksi tähdäten,
sydän voitonriemusta paisuen.
Päin vaaraa ja vastusta kuljit ties,
sinä etsivä, uljas taistelun mies!
Sinut kaatoi laumojen myrskylaine,
sinut huuhtoi allensa ahnas aine.
Mut aina sun muistan, kun tuimaa tuulta
ulapalle me laskimme sataman suulta:
käsi vankkana varressa peräsimen
ja katse kauaksi tähdäten!