Kirkkaan Tiszan luota kohti itää
Mishka lähtenyt on sinne, jossa
tyly Marosh vuoristossa
vaahtoaa ja pauhinaansa pitää.
Köyhä, ilomieli mustalainen
maita kiertää, ain' on kulkevainen;
ja jos mihin seutuun retkillänsä
jääpi nautinnoihin, rauhaan,
pian kyllästyvi eloon lauhaan,
kotiintua ei voi ikinänsä;
paljoa ei kaipaakkaan,
soittavi vaan viuluaan.
Matala ja olkikattoinen
Mishkan maja on, ei loitos loista,
ohi Marosh raivoten
syöksyy tullen metsälouhikoista.
Pauhaa Mishkan viulu sointujansa
alla olkein, jotka aikoinansa
keinui tuulen viljaa tuutiessa,
leivon taivahalla laulellessa.
Eipä yksin sulolaulelmista
majan halvan elo onnellista;
ihanuuden maailmoista
säde kirkas sinne heittyi,
ihmismuotoon hentoon peittyi,
säde, jok' ei usein loista.
Mishkan lempi murtui multaan;
mutta jäipä kaivatultaan
onnen muisto, että hän
sortuisi ei tuskahansa;
niinkuin kesä kuollessansa
lohduks antaa hedelmän.
Soitto helkkyy viulun kaijuttajan,
illan tuuli kantaa sen;
tytär Miira seisoo eessä majan,
ihmeenkaunis, suloinen.
Neittä, ruskon purppuroimaa
lännen huoku armastavi,
rintaa soiton haltioimaa,
aaltoavaa verhoavi
yöhyt mustain kiharain;
oi jos herää kuohahtain
lempi rinnan puhtahimman,
jolla siit' ei aavistusta!
Autuas on, kelle tulisimman
tuntehensa suo se hurmausta!
Autuas, ken leimun ensimäisen
tämän katseen lumoyöstä saa
ja ken tunneriehun myrskyväisen
suutelollaan saapi vaijentaa
ja sen kuiskeen, jonka tenhovoimaan
keruubikin vaipuis unelmoimaan!
Pian sanat suuteloihin haihtuis,
vielä suloisempaan eloon vaihtuis! —
Näinpä huokaa yksinänsä
nuorukainen lempeänsä;
vuottain metsän reunamalla
kuuntelevi kuusen alla,
kahiseeko illan lähetessä
riistan askel puitten siimeksessä,
käveleekö nurmiaukeemalle
otus arkaileva atrialle.
Ja hän arpoo lemmenonneansa:
tänään saanko hirven luodillani,
poveni ei pety toivossansa,
neittä syleillä saan omanani.
Kas, jo saksanhirven näkee hän
kuusten suojan tyynnä jättävän,
sarvein haarat lukee, muistiin painaa:
»kuusitoista! — ikä immen sen?
Lemmenjumala, nyt onni lainaa!
Hirvi kaatuu! Mun on neitonen!»