[25 p. marrask. 1853.]
Oppilaiselta Europaeuselta, joka ruotsalais-suomalaisen sanakirjan
valmiiksi saatuansa läksi Helsingistä Narvaan, jossa hänen sisärensä on
naimisessa, olemme saaneet kirjeen, josta annamme lukijoillemme
seuraavan otteen: -- --
"-- --. Tällä välillä olen minä käynyt Uudessa Linnassakin (Nowgorod)
katsomassa siellä sairastavaa veljeäni. Sinne minä menin rautatietä
myöten Wolkovian joelle asti ja sitte mainittua jokea myöten
höyryaluksessa. Viikkokauden siellä viivyttyäni läksin sieltä jalkaisin
astumaan pohjaista länsipohjaista kohti päästäkseni suoraan niiden
suomalaisten luokse, jotka sillä kohdalla ulompana muita Inkeriläisiä
asuvat, ja joita jo muinen kuulin nimitetyn 'Ärrääjiksi', ja joiden
sanottiin puhuvan melkein erilaista kieltä. Sinne tultuani löysin kyllä
heidän kielensä erilaiseksi, mutta suurin eroitus oli siinä, että
heillä olivat kaksiäänikkäät muuttuneet yksiksi ääniksi, niin että
sanoivat _kuuli, tiisi_, kuin piti olla _kuoli, tiesi_. Muutamia
erilaisia sanojakin kirjoitin heiltä, esim. lä'ätä (läkään) = puhua,
haastaa; särpinä = lusikka; laatsa = vati j.m. Lauluja heillä ei ollut
muita kuin venäen kielisiä ja muutenkin oli heidän kielensä hyvin
venäen sekaista. Sieltä Pietariin päin matkaten tulin ensinkin
Koprinan kirkolle, jossa on suomalainen pappi nimeltä Berg. Hänen
seurakunnassansa koettelin vähän lauluja saada, mutta kansa oli
hyvin herännäismielistä tahi hyppääjiä, niinkuin niitä täällä
hyppäämisestänsä nimitetään, eivätkä paljon tahtoneet suvaita
laulujansa ilmoittaa. Olisi niitä kyllä ollut, mutta en minäkään
antanut paljon aikaa itselleni niitä paljon hakea muuta kuin mitä puoli
kymmentä kahdelta poika-mieheltä uudempia lauluja kirjoitin ja sillä
läksin pois ja tulin Zarskoseliin (Saariin) rautatielle ja sitä myöten
Pietariin, johon minulla silloin olikin tarvis joutua. Sieltä läksin
sitte Narvaan päin ja tulin ensin mertä myöten höyrylaivalla
Oranienbaumiin tahi suomeksi Kaarostiin, josta sitte ensin kävin Tyrön
kirkolla pappilassa ja sitte läksin rantatietä myöten Narvaan päin
marssimaan. Sen tien löysin hyvin laulurikkaaksi ja varsinkin paljon
lauluja oli Inkeroisilla tahi venäen uskoisilla Suomalaisilla, Päälle
sadan kirjoitinkin lauluja heiltä, mutta en kuitenkaan tahtonut omin
varoini kauvan sitäkään tehdä, vaan säästin parhaat laulupaikat
varsinaisen runokeruun lähetyksen varaksi, sillä sen ne välttämättömäsi
ansaitsevat."