[19 p. helmik. 1849.]
Veli hopeaiseni!
Olisipa toden perästä ollutkin hupaista, jos olisin saanut päästä'
häihisi, mutta Laukosta piti aikaisin lähtemäni, ja Hämeenlinnassakaan
ei tullut viipymistä enemmin kuin sitte Helsingissäkään niin kau'an
kuin al'ussa luulin. Kirjauksesi sain kuitenkin tänne ja sen myötä
kolme muutakin minua perästä ajanutta kirjausta. Kiitos Suomen
kunnollisille Postimestareille, kuin yksikin niistä kirjauksista,
Räävelistä tullut al'uksi oli kirjoitettu tulemaan Wiipuriin, sieltä
kirjoitettu menemään Tampereelle ja Laukkoon, sieltä ta'as takaisin
Hämeenlinnaan, siitäkin vielä Helsinkiin ja Helsingistä viimen tänne.
Tahtoisin tietääkseni, kuinka laajalta ne nykyisen aj'an monikon
kolmannen kohdan eritapaiset päätteet tavataan. Tiedäthän, että
mainittu pääte' siellä elopaikoillasi taikka vähintäkin varmasti
Vesilahdella aina sanotaan pitkällä äänikkäällä näin: tuleevat,
pyrkiivät, j.m.m. Niin alkaavat jo Valkealassakin ja koko Kymen
tienoilla sanoa'. Savossa Saimaasta pohjaisiin sanoovat samoin, sillä
vaan eroittaen, että ee muuttuu oo:ksi taikka öö:ksi: _tuloovat,
mänöövät_ j.m.m. Täällä Savitaipaleessa sekä sitte koko ei-Hämeisessä
Wiipurin Läänissä ja Inkerin maallakin sanotaan: _tulloot, pyrkiit_.
Mutta missä ja kuinka laajalta sanotaan: _tulevat, pyrkivät_? sitä
olisi minulla nyt tarpeen tietää'. Sanottaneeko missään, yhtä vähän
kuin ei missään sanota' _tulevi, sanovi_ ehkä Lönnrot kyllä niin
kirjoittaa. On kyllä Raamatunkin kielessä tulevat j.m.m., mutta on
siinä myöskin aina _anda jaka_ j.m.m., niin että sen kirjoitukseen ei
paljon taida' luottaa'. Sinä sen mutkan hyvin kyllä tuntenet kuin olet
paljon maita matkustanut ja muutenkin elänyt eri paikoissa siellä
Tur'un läänissä.