[13 p. jouluk. 1848.]
Onnea, onnea Veikkonen!
Vain niin, että Sinusta jo tuota suoraa tehdään akoillinen mies. Kielet
kulkeevat enemmän kuin luulisikaan. Juuri lähteissäni Helsingistä
kysäsin Rinnustelialta: "Konsa se Waronen häitä pitää?" "Jouluna,
jouluna", sanoi. Jopa sainkin kuulla' Sinua jo kirkossakin kuulutetun
sulhaiseksi. Voi miekkoista, kuin saapi morsiamen! Kutsuhhan toki
minuakin häihin, jos vaan pidät ne niin reimasti, että niitä kannattaa
ma'istaa'. Vahinko vaan, etten taida' varmaan sanoa' taitanenko täällä
toivoa' Sinulta kirjausta, vainko Hämeenlinnassa, sillä luulen jo ennen
joulua sinne lähteväni. Jos Hämeenlinnaan meneviä ketä tapaaisit, niin
sopisi käskeä' kysymään minua kestikievarissa, jossa ehkä al'uksi
ruvennen syömässä käymään, ja siksi varaksi, jos en sopisi kohta
tulemaan, saisit kirjoittaa' kaksi kirjausta, viiden siihen jäämään ja
toisen postissa tänne tulemaan. Sopisiko kukaties yksin tein
lähteäkseni häihisi ja mennäkseni Hämeenlinnaan.
Täällä olen nyt siitä syystä, kuin olen ottanut työkseni suomalaisien
sanojen latelemisen Meurmanin tekeillä olevaan Wenäen, Ruotsin ja
Suomen Sanakirjaan, ja Lönnrot, jonka sanakokouksista ehtimiseen
kirjoitan mitä tarvitsen, nyt itsekin on täällä.
Jos en ker'inne' saada' Sinulta vastausta, niin ken tietää, jos tulnen
ilmankin häihisi, niinkuin muinen Lemminkäinen, ehkä kyllä en olekkaan
niin ankara veitikka kuin hän. Asia on kuitenkin sen päällä, kuin saan
tiedon häistäsi ja kuin asiat muuten sopiivat. Kuitenkin voi' hyvin ja
onnistu', toivottaa
naapurisi
Europaeus.
Laukossa Vesilahdella 13 Jouluk. 1848.