[28 p. maalisk. 1858.]
Veli oivaiseni!
Ole nyt niin hyvä ja lue tätä seuraava kirjoitukseni Seuran
ensitulevassa kokouksessa ylös. Minä en nyt pitemmältä tahdo kärsiä
sitä Inkerin maan lauluin tuhoon tuomitsemista, mutta tahdon kaikkein
innostuneitten syrjäsensuurein saksistakin sivuitse saada se asia
julkisestikin tuomittavaksi. Minä mietteissäni jo olen antanut liiankin
pitkältä perää kansan kytkyläisyyden vastustelemisille, mutta nyt se
kipeimmästi pernaani pureva kohta, se kuin minua julkisestikin on
häväisty siitä kuin en hämmästynyt sitä julkisesti esitellessäni, että
Suomalais-ungarilaiset ovat paljoa likempänä indoeuroppalaista
sukukuntaa ja siis (huhhuh!) sukua sille väkisinkin kansallisuudeksi
tunnustettavalle slavänilaisellekin kansakunnalle, paljoa likempänä
kuin turkkilaistattarilaisia, sekin kohta nyt on pajuun pantava. Minä
nyt Pietarissa käydessäni keräsin hyvän tukun vogulilaisia ja
ostjäkkilaisiakin sanoja sanakokoukseni täytteeksi ja samoin
Indoeuroppalaisiakin sanoja eri kielistä, ja olen tullut siihen
tolkkuun, että vanhat sanat melkein jokainen, josko ei vaan
täytehensäkin jokainen ovat suomalais-ungarilaisissa kielissä läpensä
indoeuroppalaisia. Viimeksi aivan kuin sain tietääkseni, että
suomalais-unkarilaiset sukusanat _vävy_ = ruots. _sven, miniä_ lätin
_zuona, kaaso_ (= nainen) = _gatte, hustru_ ovat yhtä, ehkä se ei tässä
kuinkaan selvästi näy, kuin on vaan joku yksinäinen eikä sekään
likeisin sanan muoto kummaltakin puolelta tähän ylös pantu. Kaikki
muutkin sukunimitykset ovat suomalais-ungarilaisissa kielissä
indoeuroppalaisia. Näistä tutkinnoistani minä kohta tulen pelkäämättä
kirjoittamaan julkisuudenkin eteen.
Ole nyt niin hyvä ja sano minulta paljon terveisiä Professori
Akianderille ja Valtaneuvos Nordmanille sekä muille tuttaville. Minulle
sopinee nyt ensipäässä kirjoittaa Joroisin kautta Rantasalmille.
Kansallista vapautta ja -valistusta
rehellisesti ahkeroitseva
veljyesi