[20 p. elok. 1854.]
Veliseni Oksanen!
Tokipas jo rupeat tuntemaan, etten minä hyvänkään asian puolelle tahdo
mennä totuudesta sivuitse, kuin jo alat myönnytellä, että minun haluni
saada Inkeren maalle runonkerääjätä ei ole ollut tyhjän peräistä, Ja
vieläpä pitäisi Sinunkin saada perästäsi jonkun toisen laulunkerääjän,
sillä et Sinäkään niitä tarkoin ole voinut saada käydyiltäkään
paikoilta, vielä vähemmin käymättömiltä. Vain onkos vielä
"Engelsmannit" tahi mitkä muut olevinaan estämässä uusia laulun
keräyksiä? etc., etc., etc.
Minä kävin kuukauen ajan Collanin ja Roschierin keralla Pielisellä ja
Ilomantsissa laulantoja j.m. keräilemässä. Sill'aikaa olit Sinä
kirjoittanut Eriksonille. Tämän kanssa saat nyt Inkeren laulut mitä
minä mennä syksynä sieltä keräilin. Entiset keräykseni minä lähetin
Lönnrotille, joka ne lienee antanut Seuran kätköön. Saat nyt konstia
koittaa lauluin toimituksessakin, mitä minä olen kielen murteen jälkeen
kirjoittanut, esim. _päähän, laivojahan, tyttöjä_, ku pitäisi olla
_päänsä, laivojansa, tyttöä_, se on ojaistava toimituksessa kirjakielen
jälkeen. Kuitenkin ovat venäen karjalan _tulevi_ ja savokarjalan
_pahoa_ minun mielestäni vältettävät, koska tutut ja yleiset muodot
semmoisissa paikoissa Inkerelläkin käytetään. Hoida Sinä vaan tarkoin
laulujen runollisuutta ettei se korjattavissakaan paikoissa jää
korjaamatta. Kuitenkin on tarkka varovaisuus semmoisessa korjaamisessa
pidettävä. Esim. panisin minä sivulla 204 säkeen _Läpi kankahan
pajuisen säkeen Läpi korven kuusperästä_, niin sopivat kertosäkeet
paremmin yhteen. Kaiketi olkoon runolaulu itse korjaamisensa
johdattajana. Muuten on Sinulla siinä kaksi tietä valittavaa, joko
ruveta historialliseksi tahi runolliseksi korjaajaksi. Minun mielestäni
ei laulurunoissa historiallista korjausta tarvitsisi, mutta
kertomarunoissa välttämättömästi molemmat, jouda Sinä sitte mitä
joudat.
Oletko itkuvirsiä kirjoittanut Inkerikkoloilta? Niitäkin pitäisi jo
toimitettaman painettavaksi. Korkokarttoja ja muita syrjemmäisiä
toimituksia ottaa kyllä Seura kustantaaksensa, mutta entiset keräykset
saavat maata takaperillä. Sama on laita loihtujen kanssa. Onhan
niitäkin Inkerellä. Oletkos niitä saanut ja niiden konstia, arpomista
j.m. tutkinut ja kysellyt? Hevaalla ja Soikkolassa lienee tässäkin
asiassa parahiten opittava.
Vatjalaisten sanoja sekä häälauluja on minulla myöskin, mutta tokko
niitä nyt kerinnet ruveta toimittamaan painettavaksi. Niitä lauluja on
Suomalaiselle kuitenkin yhtä vaikea ymmärtää kuin virolaista kirjaa.
Jälestäpäin voit ne saada, jos tahdot.
Sano terveisiä paljon Pastori Sirénille ja muille tuttaville ja voi
itse hyvin, sitä toivottaa
veljesi
D. E. D. Europaeus.
Liperissä 20 Elok. 1854.