[10 p. marrask. 1849.]
Velikultaseni!
Vissisti enemmässä kuin puolessa tusinassa kirjauksessa olen Sinulta
anonut, mitä siis jo hyvin tiedät, mutta en ole saanut vastausta
enemmin kuin anomianikaan. En nyt enään voi välttää sitä häpeää, joka
tästä on minulle tullut. Jo likemmäksi pari kuukautta kirjoitti Koeppen
minulle toisen kerran kysymyksiä siitä matkakertomuksesta, jota luvaten
minulle Akademia antoi rekommendationi-kirjat Gouverneureille. Mutta
kuin niitä välttämättömiä kirjoja ja karttoja en ole Sinulta saanut,
niin ei ole tullut mainittu kertomuskaan mihinkään kuntoon, ja ne niin
mahtavat korkeaoppiset herrat ovat näin tulleet petetyksi, sekä
lupaukseni melkein rikotuksi. Häpiä sanoa, kipeä kärsiä, piti minun nyt
viimenkin kirjoittaa Koeppenille totuus, (sillä valetta olen tottumaton
saamaan oikein syntyneeksi) että minä jo niin monesti olen Sinulle
kirjoittanut, viimeksi torakirjankin, jolle jo olisi vähintäkin
kolmessa postissa pitänyt ker'etä vastaus, enkä ole tarpeita saanut,
sitä vähemmin vastausta. Minä koin kyllä uskottaa, että se ei mistään
vihasta ole tapahtunut, mutta en ole mitään muutakaan estettä tietänyt
nimittää. Nyt on asia niin, että koko matkakertomuksen kirjoitus ei
taida enään tapahtua ennen kuin tulevana kesänä, ehkä kyllä olisi ollut
aikaa siihen, sillä odottaessani Sinulta varoja, al'oin kerätä täällä
olevilta kartoilta muukalaisia nimiä ja sain niitä jo 3000 kokoon,
mutta niitä hakiessa, kirjoitellessa ja vertoessa toisihinsa meni
julmasti aikaa. P[ietarista hae]tin useammasti karttoja lisään, jotka
nekin viipyivät kuukausittain, monia tarpeita ei ollut käsillä, ja niin
mäni aikaa ja rahaa, että nyt tulee kiirettä yhdessä sanakirjan
työssäkin. Kastreniltakaan en ole saanut vastausta -- -keille
kysymyksille, mutta Oksasen kautta ilmoitti hän, että hänellä on
aineita kirjoittaaksen[i] [suo]malaissukujen alkuperistä, vaikka koko
vuodeksi. Tällä kertaa en siis kerkeä yhtä enemmin kuin tois[takaan],
jonkatähden et tarvitse karttoja kiirehtiä. Mutta milläs maailman
aikana Sinä ne Seuralle annat, kuin et vielä -- -- --. Kirjoita
hyvä, kulta Veljeni! minun rahaseikoistani. Oikein tuskittaa
tietämättömyyteni. Vain -- -- -- -della meidän välillä mitä erinomaista
seinää, kuin niin monelle monituiselle kirjoitukselleni et ole
sanaakaan vastannut.
10/11 49.
Europaeus.