Lähdettyäni keväellä 1845 Kajaanista, al'oin minä Tohtor Lönnrotin
neuvon jälkeen, vasta Ilomantsin rajalla hakea runoja. Koitereen järven
yli tulin Ilomantsiin ja itään päin matkustain tulin Wenäen rajan yli
Lupasalmen kylään. Sieltä matkustin etelään päin Himolan kautta
Kuutamolahteen, ja sieltä takaisin Suomen puolelle Megrin Liuvusvaaran,
Kuolismaan ja muiden kylien kautta Megrijärven kylään. Tässä kylässä
tapasin vasta kunnon laulajan Simana Sissosen. Muutamia olin
edellisissäkin kylissä laulattanut, mutta saalis oli vähä, johon
tottumattomuuteni ja rahvaan pelko oli syynä. Vasta Sissoselta sain
kelpolailla runoja, sillä häntä parempaa, eikä vertaistakaan löytynyt
sen jälkeen, paitsi hänen sisärtänsä Irinaa Weitsyrjässä likeellä
Korpiselkää, jonka luona kävin tänä vuonna toukokuun alussa, ja joka
niinkuin Simanakin, lauloi minulle lähille 70 runoa.
Megrijärvestä tulin Ilomantsin kirkolle ja sieltä Yläjärven kylän
kautta Suojärvelle, jossa taas oli parempi saalis. Sieltä menin
uudelleen rajan yli Wenäen puolelle, ja tulin Weskelyksen kirkolle,
joka on Hautavaaran kylän vastassa. Ehkä minä rajan takana kävelin
monessa kylässä, niin tapasin kuitenkin vaan muutamia, jotka osasivat
vähän laulaa. Päläjärven kylässä Mundjärven pitäjässä tapasin Suomen
miehen, joka jo toistakymmentä vuotta oli siellä asunut, ja jonka
avulla minä sain joukon sanoja, kuuluvia Wepsän murteesen.
Siitä kylästä oli 70 virstaa Petrosavodskiin, jonne myös menin, toivoen
Karjalan kieltä opettavalta seminarin opettajalta Iljinskiltä saavani
joitakuita tietoja mainitun kielen sikäläisistä murteista, ja mielien
mennä edellepäin varsinaisien Wepsäläisien luokse Sviri jo'en lähille.
Iljinskiltä en saanut mitään hyvää. Hän sanoi, ettei hän muuta
lue'ta'kaan, kuin sitä tunnettua karjalaista Matthaeuksen evangeliumin
käännöstä. Eipä tullut Wepsäläisienkään luona käynnöstä mitään.
Tultuani Derevännoin kylään 22 virstaa Petrosavodskista etelään päin,
sanoi stantsian isäntä Tohtor Lönnrotin jo käyneen Wepsäläisien luona,
ja viipyneen siellä kaksi kuukautta, jonka tähden minusta näytti
turhalta, enään käydä siellä, senkin vuoksi, kuin jo rahat ja passin
aika rupesivat vähenemään. Tohtor Lönnrotilta sain jäl'estäpäin tietää,
ettei hän viipynytkään Wepsäläisien, vaan Tschuudilaisien luona.
Takatulossa Petrosavodskista matkustin pitkin Aunuksen maantietä
Prääshaan asti, jossa poikkesin oikealle kädelle ja tulin
Tulomajärvelle. Weskelyksen paikoilta lähdettyäni sain aivan vähän
runoja, paitsi kahdelta Suomalaiselta Petrosavodskissa. Itkuvirsiä,
satuja, sanalaskuja, arvoituksia ja sanoja voi yhtähyvin saada. Wasta
Tulomajärvellä alkoivat runot uudelleen soida, Kolatsel'än kylässä
Suomen rajalla Salmin pitäjää vasten oli vanha sotamies nimeltä Haljoin
Iivana ja räätäli Everkki nimeltä, joilta sain parahin. Virstan päässä
Keikkulassa oli samoten seppä Michei niminen ylen kiitetty laulaja,
mutta en millään koneella saanut sitä laulamaan. Veliäkin sanottiin
oivaksi laulajaksi.
Siitä kävin Saarimä'ellä, syrjäkylä 10 virstan päässä, jossa kaksi
vanhaa ukkoa antoivat muutamia lauluja. Siellä sain kuulla, että
Korpiniemen kylässä olisi ollut hyvä laulaja sepäsmies Korpisel'ältä
kotoisin, mutta se kylä jäi jo jäl'elle, ja matkaa sinne oli päälle 20
virstaa. Käsnäsel'än kylässä Salmin puolella sain myöskin muutamia
runoja. Sieltä matkustin missään viipymättä Sortavalaan, sillä
matkarahat olivat loppumaisillaan, ja Sortavalan postikontorissa tiesin
olevan itselleni rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.
Saatuani rahaa palaisin takaisin samaa tietä Leskelän sahalle asti
Impilahdessa, jossa otin Suistamon tielle, ja tulin Loimalan kylään,
jossa sanottiin usiempien hyvien laulajien asuvan, ja jossa silloin
kyläjuhlaa piti pidettämän, jolle minäkin kiirehdin, tavatakseni
usiempia juhlalle kokoontuneita laulajia. Nyt, niinkuin ainakin, keksin
kaukaisempia laulajia enemmin kiitettävän kuin läheisempiä. Ainoaa
Ontrei Lytsyä laulatin minä. Muita laulajia sanottiin kelvottomiksi ja
praasniekan tähden olivat nekin pohmelossa, niin ettei niitä saatu
laululle toinen muulle.
Sieltä matkustin minä Muuvannon, Semeikan, Tolvajärven kautta
Korpisel'älle, sieltä Ilomantsiin ja edelleen Kontiolahden (Antti
Puhakan talon), Juuan kappelin ja Nurmeksen pitäjän kautta Kajaanaan,
johon kerkisin lokakuun al'ussa 1845. Ilomantsista lähdettyäni en enään
kerännyt mitään runoja, sen kuu matkustin kerkeämiseen.
Vähän toista kuuta Kajaanassa viivyttyäni läksin taas matkoille
Wenäelle päin, ja tulin Kuhmoniemen kappelin kautta Roukkolaan, joka on
ensimäinen kylä Wenäen puolella suoraan itää kohti Kuhmoniemen
kirkolta. Siinä kylässä en vielä tavannut yhtään laulajaa, mutta
Omelian kylässä muutaman virstan päässä oli kaksi melkoisen hyvää
laulajaa, joilta kirjoitin usiempia runoja. Sieltä kiersin Muujärven,
Tiiksijärven, Suurjärven, Kiimasjärven ja Luvajärven kautta Akonlahteen
ja sain runoja vähin joka kylässä. Akonlahden lähikylissä kävin sitte
jokaisessa Wenäjän sekä Suomen puolella, joissa saalis oli paraimpia.
Sieltä läksin taas kiertämään Kontokin, Kentjärven, Kostamuksen ja
Pirttilahden kautta Wuokkiniemelle ja sieltä edelleen rajan yli Suomen
puolelle. Täällä tulin Suomussalmen Kappalaisen tyköön ja sain taas
rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.
Täältä läksin pohjaisitään päin matkalle, ja tulin taas Wenäen
puolelle, ensisti Wuonisen kylään. Wenehjärven kylässä, 10 virstan
päässä siitä, en käynyt luottaen Tohtor Lönnrotin siellä käydessään jo
tarkoin ottaneen kaikki runot, joita siellä mahtoi olla. Jäl'estäpäin
kuulin kuitenkin, että siellä vielä olisi ollut jotakuta ennen
saamatontakin. Muissakin Wuokkiniemen lähikylissä viivyin minä vaan
vähän aikaa ja muutamissa en viivähtänytkään, kuin sanottiin entisien
laulun kerääjien jo tarkoin ottaneen sekä runot että sadut, jonka
tähden en ruvennut viivytteleimään.
Wuonisesta matkustin Pirttilahden, Enonsuun ja Luusalmen kautta
Luostesaareen, jossa tietäjämies Petri elää, jolta en millään neuvon
saanut yhtään runoa, ehkä kyllä sanottiin osaavan. Viinaa kuin olisi
ollut, niin kyllä sitte olisi laulanut ukko. Ainoan hevoisensa kuolosta
mureessa, sanoi hän ei voivansa viinatta laulaa.
Sieltä tulin Uhtuon kylään, jossa on toista sataa taloa usiemmassa
ryhjässä. Kerättyäni, mitä sain niiltä, joita edelliset laulun kerääjät
eivät vielä olleet laulattaneet, matkustin sieltä Röhöjärven kylään,
joka on suoraan pohjasiin Uhtuosta. Siitä käänsiin länteen päin ja
tulin ensin Ohtaan ja sitte Pistojärvelle, jossa taaskin eräs laulaja,
Iivana nimeltä, ei millään keinon saatu laulamaan. Wuosmassa vähän
matkaa Pistojärveltä oli samanlainen jäykkä mies Horna niminen. Yhden
noitalu'un hän antoi minulle, mutta ei muuta. Hämeen ja Kantoniemen
kylässä en käynyt, ehkä sanottiin niissä olevan laulajia. Sentähden en
mennyt kuin ne kylät olivat lii'an loittona syrjässä ja minulla oli
erään hevoismiehen kanssa hyvä ja huokia kulku edelleen länteen päin.
Sen miehen kaussa tulin minä Suomen puolelle asti Kuusamon pitäjään.
Siellä viivyin rajatalossa ja tuotin Kirkkoherralta sanomalehtiä
lukeakseni. Myös kirjoitin kirjauksia Tohtor Lönnrotille Kajaanaan sekä
muillekin. Runot ovat Kuusamossa aivan vähiin hävinneet: vaan kahta
miestä Kullista ja Härmäläistä nimitettiin vähän osaaviksi. Nekin
asuivat tiettömän matkan takana, ja uppo teki hiihtämisenkin
mahdottomaksi. Takamatka sieltä kävi Wuosman ja Tuhkalan kautta.
Edelleen matkasin Kananaisen kautta Kokkosalmelle ja kävin siitä
Sohjanansuun talossa Pääjärven lähillä erästä noita-akkaa
tavoittamassa, mutta en löytännyt kotoa. Siitä matkustin Kiestingin
Saaren Monastiran, Kiisjo'en, Suolapohjan, Kur'en, Paanajärven,
Suopassalmen, Jyskyjärven, Piismalahden, Kiimasjärven ja Miinoan kautta
Suomen puolelle. Tällä matkalla oli saalis juuri vähä. Sompajärvellä,
Kur'esta länteen päin olevassa kylässä sanottiin olevan laulajia, mutta
toiset taas sanoivat niiden laulujen olevan aivan mitättömien, niin
ettei ensinkään maksa vaivaa matkata sinne. Se olikin uskottava kuin ei
sillä tienon ollut muissakaan kylissä paljon al'uksikaan runolauluja.
Suomen puolella matkustin edelleni ja tulin Kuhmoniemen ja Sotkamon
kautta Kajaanaan huhtikuun alkupäivinä tänä vuonna. Kajaanassa
viivyttyäni neljä päivää, läksin taas Wenäelle päin matkalle, ja tulin
Repolan kirkolle, jossa Wepsäläiseltä opettajalta sain vähän tietoa
Wepsän kielestä. Repolasta läksin etelään päin matkustamaan ja tulin
Tuusanjan, Kivon, Lentiiran, Lupasalmen ja Klyssinvaaran kautta
matkattuani, Troikonniemeen Himolan kirkon lähelle. Pi'an joka kylässä
oli kirjoittamista, mutta monelta laulajalta en saanut väkisenkään
runojansa. Sellaisia uppiniskaisia laulajia oli Kivossa Terentei,
Lentiirassa Simana ja Wasilei, Klyssinvaarassa Ohvana ja Hotari, ja
Troikonniemessä Riiko. Troikonniemestä läksin Si'anvaaran kautta, jossa
niinikään oli eräs taipumaton laulaja Jehkima, Suomen puolelle
Ilomantsin pitäjään, jonka kirkolle tulin Pahkalammin starovierojen
monastiran kautta.
Ilomantsin kirkolta läksin taas etelään päin matkustamaan, ja tulin
Mel'aselän kylään, jonka lähikylässä Weitsyrjässä tapasin jo ennen
mainitun Simana Sissosen sisären Iron. Sieltä menin Korpisel'älle josta
Suojärven maantietä myöten matkustin Tolvajärvelle asti ja siitä
poikkesin etelään päin matkustain Koivuvaaran, Teronvaaran, Muuvannon
ja Semeikan kautta Suojärvelle. Sekä tällä viimematkalla, että
Suojärvellä, jossa kävelin kaikki kylät läpi, missä vaan kuulin lauluja
olevan, oli saalis parainta, erinomattain sen vuoksi, kuin ei koko
paikoilla ollut ennen paljon kerättykään lauluja.
Suojärveltä matkustin taaskin Wenäen puolelle, ja oli aikomus mennä
Poventsan linnan puolelta etsimään runon tähteitä, mutta tultuani
Kuutamolahdesta Porajärven kylään, sain monelta kuulla ettei sinne ole
mentävää tyhjää ajamaan. Voi niin olla'kin, sillä ei Porajärvelläkään
ollut enään yhtään, joka olisi taitanut vähääkään runoja.
Kuutamolahdessa oli kyllä eräs vanha ukko, mutta sekin oli jo taudissa
kuolemaisillaan, eikä ollut sillä kykyä paljon puhumaankaan.
Porajärveltä palaittuani menin pohjasiin päin Himolan kautta jo
kahdesti ennen käytyihin kyliin Troikonniemelle, Klyssinvaaraan,
Si'anvaaraan ja Lupasalmelle, pettääkseni ennen mainittuja
vastahakoisia ukkoja laulamaan, mutta eipä se lykästänyt. Lupasalmelta
tulin takaisin Suomen puolelle Hattupään kylään, jossa tapasin Arhippa
nimisen hyvän laulajan. Kä'enkosken rautaruukilla käytyäni tulin
takaisin Suojärvelle jonka matkustin halki ja tulin Wielijärven ja
Tulomajärven Wenäen puolimaisien pitäjien kautta Salmin kirkolle.
Ainoastaan Kormiliston kylässä Salmin rajalla tapasin tällä kerran
Wenäen puolelta runoja. Siinä sain kaksi miestä laulamaan, mutta
kolmatta, jonka nimi on jäänyt muistiin kirjoittamatta, en saanut.
Nämät olivatkin viimeiset, joilta kirjoitin runoja, sillä Salmista
edelleni te'in matkaa viipymättä kotiin asti Savitaipaleesen.
Helsingissä 4:tenä Marraskuuta 1846.