Mä keski-yön lapsi, mä onneton,
Miks', Herra, oi miks' olen luotu?
Enemp' onnea kaarnalle laineilla on
Kuin minulle raukalle suotu.
Oi, onni mull' oli, vaan murskasin sen:
Waan, Herra, sa kuulit mun rukouksen';
Mutt' — unhotin sinut,
Sa kirosit minut,
Waan haudan et povehen kahlehtinut.
Oi Herra, armos suo.
Oi Herra, neuvot tuo.
Tuo tähden Kristuksen,
Tuo tähden Kristtuksen!
Mun perkeleen valtaan et jättää sä voi,
Waikk' kietoi hän henkeni minun.
Mua myödä et hälle sa anna, oi, — —
Minut vapahti veresi sinun.
Sa hurskas ja oikea jumalain,
Et suur' ole salaman liekeissä vain
Ja kastehen vöissä,
Tähtikirkkaissa öissä,
Koko luontosi kaunihin ihmetöissä!
Oi Herra, armos suo,
Oi Herra, neuvot tuo,
Tuo tähden Kristuksen,
Tuo tähden Kristuksen!