Uskaltaa taikka ei on ensimäinen
Ja onnistua taikka ei on toinen
Ja sillä välillä on toiminta.
On toiminnassa elon mahti, onni,
Ja kunnia ja rikkaus. Se vain
Todistaa että oomme. Mit' on miete?
Elämän itu. — Mitä tunnonvaiva?
On itsemurha sairaan toiminnan.
Ma paljon mietin, esimerkiks' senkin,
Ettei oo korkeampaa kuin on järki.
Sen ajatuksen jättäin, uskontohon
Pakenin, sanoin: siinä korkein on. —
Ja hiljaa rukoellen kun ma makaan
Ristillä Kristuksen, niin unelmissa
Näen kauniit naiset, kullan, hauskat seurat.
Haa! kumma kuinka kuvittelu lentää,
Tuo kujeilija, näyttäin että kaikki
On narrintyötä. Itse toiminta,
Mit' on se? Sovitettu kuvittelu.
Uus luonnos karnevaalin kirjaan,
Sen, jota elämäksi nimitetään,
Tai pitemmästi myöskin: ihmiskunnan
Kehityskuluks' autuuteen. Mä sieltä
Jo monen taulun olen maalannut.
Se tähän asti osani on ollut.
Nyt tulee roisto, häiritsee; siis hänet
Ma kulisseihin työnnän tietystikin.
Se puolustelu sentään liian vanha
Ja liian tyhmä on. Oi, toden maiima
On täynnä tyhmyyttä, jos siinä toimii
Niin aikeet ovat samat tietyt, vanhat,
Ja samat ovat päätelmätkin. —
On mailman kasvot vinossa, ja jälleen
Ne kasvaa vinoon aivan vanhaan tapaan.
Mi tuhatvuotta sitten hyvää on
Tai pahaa ollut, sit' on melkein nytkin.
Ain ajan alusta ja näihin saakka
Kyll' liittoudutaan aina yhtäkäistä
Ja ikisamaa vastaan; esiin miehet
Käy, jotka konnain, roistoin nimen saavat
Kun koettavat kääntää etiikkaa
Jo alustansa suureen. Paitsi heitä
On toisia, joit' onnistaa, on suuret
Kuninkaat, joukkomurhaajat, ja hienot
Suurvarkaat, pankkiirit, ja filosoofit,
Ammattivalhettelijat. Ne kunnon
On ihmisiä, vaikk' ei puolueet
Niit' oikein tunne. — Pahaa on, sen tiedän,
Ja tunnen: itse aion pahoin tehdä
Näin särkein kaikkeuden tyynen juoksun.
Ja siksi vapisen. On pahaa se,
Mi pahaa tekee mulle, vavistus
Kun ohi on ja toimi onnistuu
Niin paha hyväks' käy, ja tunnonvaivat
Jos saan, se pahaa taas on. Kaameasti
Orvokkisini elon vaihtuu noin —
Yöorvokki on sentään suloinen.
Ma paljon tätä pientä kukkaa lemmin
Ja aion siitä kirjan kirjoittaa,
Min koko toiminta vain kietoutuu
Tuon kukan ympärille, kukkanen
Ois kirjan sankaritar, ihmiset
Wain sivuasioita. Kumma juoni
Ja sanat kauniit, — kaiken alla aate
Niin raa'an-irstas kuin on Messalinan.
Se oisi tehtävä; no, katsotaan,
Kun tää on ohi, silloin käsiks' käyn
Ma siihen — mutta nyt on myrkky valmis.
— — — — — — — — — —
— — — — — — — — — —
— — — — — — — — — —