Täss' on hauta, siihen lasketahan
Lempi, kalea ja kuollut poika.
Kauniisti hän silkkiin verhottihin
Walkoharsoihin ja kukkasihin,
Myrttikruunu otsallensa pantiin,
Lehvä laakerin taas kätehensä,
Päänsä alle Heinen "Buch der Lieder",
Mutta jousi aivan jalkapäähän,
Ettei veitikka, jos taas hän heräis,
Kun juur' haudan äärell' itkein oomme,
Meitä ampuisi ja pilkkais meitä
Noin vaan leikittyään meidän kanssa.