Näin kevään kukkasen
Kaunoisen
Se katseli hurskaasti,
Rukoillen.
Hymys kiehtoen mulle —
Ma lumousin —
Se syämeni otti,
Ja sielunikn.
Ma kirkkais-enkelin
Poimin tuon
Ja sylissäin sille
Ma paikan suon.
"Ei, vuota, poika,
Sa hetk vaan!
Ei, ensin ruukku
Me tarvitaan!"
"Mut aivan ilman
Ma moista oon
Myös rahaa jäänyt
Ei laatikkoon."
Ma kukan hiekkahan
Jälleen vein —
Se pudotti kyyneleen
Kädellein.
Olen köyry jo — ruukun
Oon löytänyt —
Waan missä on kevät
Ja kukkani nyt?