Hän, sulttaani, istui patjoillaan:
"Suurvisiiri tänne nyt!
Hän helkkarin lystikäs olla saa;
Tähän olen jo kyllästynyt.
Tänä päivänä miestäni koittava'oon,
Hän taitonsa osatkoon."
Ja visiiri kumarsi lattiaan:
"Mitä orjaltas tahdot, oi?"
Ja pasha se tuprutti sauhujaan
Ja synkkänä vastuun soi:
"Sua mainitaan kaupungin viisaimmaks,
Tee aasini lukijaks!"
Ja visiiri kauhusta keltaseks käy:
"On, herra, se mahdoton!"
Waan sulttaanin kasvoill' ei armoa näy:
"Mun vakava valani on:
Jos ei opi lukemaan aasini mun,
Niin lähimpään koukkuhun hirtätän sun."
"Oi profeetta auta! Tahtonne vain
On lakini ainainen."
Ja visiiri kiroten, huohottain
Käy pois kera aasin sen.
"Se on siitä, kun viisas on! Hirtetähän!
Jos aasi ma oisin ja visiiri hän!"
Waan mies oli viisaarnpi piruakin,
Ja keinonpa keksi hän.
Näet: koraanin lehtien välihin
Nyt jyviä kylvetähän.
Ja pyhästä kirjasta yksistäin
Sai aasi nyt hakea ruokansa näin.
Yhä vähemmän jyviä kylvettiin.
Oli aasi se nälissään.
Se kielellä käänteli lehdet niin
Ja haeskeli syömistään.
Ja kun se löys jyvän, niin iioissaan
Se hyppi ja huus kuin saanut ois maan.
Ja sitten se paastota päivän sai,
Ja se vietihin sulttaanin luo.
Pää kallellansa ja tarkastain
Se tul' esihin, hurskas tuo.
Ja ympäri pyhän koraaniin
Siell' istuivat viisaat kaupungin.
Pyhän kirjan avasi visiiri
Ja kääntyi tutkittavana.
Joka lehden se käänteli viisaasti,
Muris nälkäisnä tuskissaan.
Waan' vaikk' ois kuinka se käännellyt,
Ei lainkaan jyviä löytänyt.
Ja hämmästys valtasi katsojat nuo
Tuo eläin se oiva on!
Ja sulttaani kummastus-katseen luo:
"On visiiri verraton.
Heti paikalla professoriks hänet teen
Ja derviisiks' aasini oppineen."
"Hänen Pyhyytensä" aasi nyt viimeksi sai,
Kultaseimess' se ruokittiin.
Oli saatoissa pashain se rinnalla vain,
Ja kansa sit' ihaili niin
Kun pyhyyden valossa loistellen
Se kulki — mut kuvana lihavuuden.
Niin tuodahan se taaskin lukemahan.
Waan kirjasta huolii se viis,
Se hyppii ja potkii ja mylvii vaan.
Ja visiiri nöyränä siis:
"Oi, näet, se kovin on edistynyt!
Ei enää se lue, se saarnaa jo nyt!"
1861.