Sydän on rauhaton,
poissa sen usko on,
Sykkivi riehuen; —
Ken tajus tuskat sen?
Uinuu — se taisto vaan,
Herää — ei rauhaa lain,
Särkyy — ei kuolla saa,
Jäässäkin leimuaa.
Toivoo — ei täyty nuo,
Epäilee — rauhan tuo
Ilve — mut uudelleen
Riehuu se tuskineen.
Säihkyvät silmät, te
Miksi niin loistatte,
Hymy, tuo verraton,
Miksi se taivaist' on?
Rauhattomaks' mun teit,
Syömeni uskon veit, —
Tieto vain yks on sen:
Lempi on ikuinen.