Wain untako se kaunist' on.
Ett' olit ystäväin? —
Sen muistan niinkuin laulelon
Mi häipyy värähtäin.
Ma muistan ruusun, jonka sain,
Ja kainon katsehen,
Ja erohetken muistan ain! —
Oi, uneksinko sen?
Wain lyhkäist' untako se ois,
Kuin elo kukkasen
Mi kellastuu ja kuihtuu pois
Wuoks' kukkain uusien!
Mut öisin äänen kuulla saan
Kun virtaa kyynelvuo:
Se muista, muista ainiaan,
Ol' mies parhain tuo!