Kas, nietoksilla hohtaa
Timantti välkkyen.
Ei voittaa sitä loiste
Woi päärlyin, kyynelten.
Salaisen 'toivon tähden
Se välkkyilevi niin.
Se katsoo kohden päivää
Ja kauvas auteriin.
Ja rukoellen kääntyy
Se päivän puolehen
Ja kyyneleeksi muuttuu
Se sitä suudellen.
Oi, saada kaunehinta
Noin aina rakastaa,
Sen katsehissa loistaa,
Sen hymyyn uinahtaa!
1860.