On lintunen pieni yksin
Meren aution rannalla.
Ja aalloista aurinko nousee
Maill' aamun, kaukana.
Siell' oottavi keskellä ruusuin
Kuja päärlyinen, kukkainen.
Ja kiehtova kaipuu kasvaa
Nyt mielessä lintusen.
Se ruskoa kohden lentää,
Mi kaunisna viittoaa;
Se siipiä heikkoja nostaa
Ja sen laulu nyt voimaa saa.
Yhä eespäin, eespäin se liitää,
Ei katso se taakseen lain,
Siks kunnes se kaikkialla
Wedet autiot näkee vain.
Siks lentää kuin siipensä katkee,
Ja se aalloissa haudan saa, —
Ja ilta se ruusuissa hymyy,
Helotähtönen kiimmaltaa.
1860.